AlpiRipatti Heikomman puolesta

Kellokosken sairaala on säilytettävä

Kellokosken sairaalan terapeuttinen hoitoympäristö on ainutlaatuinen

 

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri suunnittelee sulkevansa Kellokosken psykiatrisen sairaalan vuonna 2019.

Tultaessa sairaalan pääportille mieli rauhoittuu ja aika tuntuu pysähtyvän. Edessä avautuu häkellyttävän upea sairaala-alue. On isoja jykeviä puita ja erilaisia istutuksia hyvin hoidetun nurmikon ympäröimänä. Miten paljon tällä alueella olisikaan kerrottavaa, jos se taipuisi kielille. Ihmettelen, miksi perinteikäs Kellokosken sairaalan terapeuttinen maalaismiljöö ja sen osaaminen ollaan hylkäämässä. 

Kellokosken perinteikäs psykiatrinen sairaala on jäämässä pääkaupunkiseudun keskittämiskehityksen jalkoihin jyräten inhimillisyyteen, yksilöllisyyteen ja paikallisuuteen kulminoituvan osaamisen tarkasteltaessa psykiatrisen laitoshoidon vaikuttavuutta perinteisessä terapeuttisessa hoitoympäristössä, tavoitetta uusien sairaalakiinteistöjen rakentamisesta ja suunnitelmia psykiatriseen avohoitoon siirtymisestä ilman varmuutta riittävistä resursseista.

Muutoksen seuraukset Kellokosken sairaalan ja ympäröivän kylän yhteisöön pelottavat. Miten käy Kellokosken kylän ja ympäröivän alueen vetovoimaisuuden ja paikallisten palveluiden? Niiden käyttäjinä  on merkittävä osa sairaalan potilaista ja työntekijöistä suoraan ja välillisesti.

Kovasti mainostettu ns.vuoropuhelu työnantajan ja henkilökunnan välillä - aito tasavertainen dialogi - on monen mielestä ollut sanahelinää. Monen mielestä viestintä ja päätöksenteko on ollut sanelua, jossa muutokset ovat tulleet ilmoitusluonteisesti valmiiksi valmisteltuna ilman mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiin. Hoitohenkilökunnan, potilaiden ja alueen asukkaiden toiveita ei ole riittävästi kuunneltu.

Tosiasia on, että syksyllä Hus ilmoittaa sairaalan kohtalosta. 

 

Miksi minä en haluaisi lakkauttaa Kellokosken sairaalaa:

1. Ainutlaatuisen terapeuttinen hoitoympäristö

2. Hoito ja kuntoutus: toiminnallinen kuntoutus ja tukipalvelut

3. Yhteisöllisyys

4. Paikallisuus ja sen erityispiirteet

5. Hoitohenkilöstön osaaminen ja sitoutuminen jopa ylisukupolvisesti. Sairaalan vaikutukset henkilökunnan perheisiin.

6. Avohoidon resursseista ei ole varmuutta. Avohoito voi toimia vain, jos käytettävissä on riittävä määrä moniammatillisia osaajia ja perusterveydenhuollolla on kyky tunnistaa hoitoa tarvitsevat varhain. Pelkona on 1990-luvun avohoidon voimavarojen riittämättömyyden toistuminen. 

7. Kun avohoidon resurssit ja mahdollisuudet vastata mielenterveysasiakkaiden tarpeisiin on turvattu, on avohoitoa kehitettävä asiakkaan itsenäisen selviytymisen tukemiseksi avohoidossa yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän AlpiRipatti kuva
Alpi Ripatti

Siitä lähtien, kun työsuhteeni loppui viime syksynä Kelliksellä, jäi myös osa sydämestäni tähän ainutlaatuiseen yhteisöön. Tätä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi, mutta sairaalan 100-vuotinen historia puhuu puolestaan. Uskon, että kokemani tasavertaisuuden kokemus potilaiden rinnalla ja moniammatillisen työryhmän jäsenenä kuvastaa myös sairaalan hengestä: ihminen kohdataan ihmisenä ainutlaatuista yksilöllisyyttä kunnioittaen. Jos kaipaan ainutlaatuisia potilaskohtaamisia, kunnioitusta herättää myös lukuisien huikeiden moniammatillisten osaaajien ammattitaito. Sille on jatkossakin käyttöä!

Käyttäjän AlpiRipatti kuva
Alpi Ripatti

Muutos on merkittävä osa elämän kiertokulkua ja välttämättömyys ylisukupolviselle uudistumiselle ja kehitykselle. Muutosvastarinta on luonnollinen osa mitä tahansa muutosprosessia - ei itseisarvo. Muutos on mahdollisuus, jossa on tilaisuus miettiä omia ja yhteisiä ajattelu - ja toimintatapoja. Muutoksen aiheuttama epävarmuus ja uusi tuntematon pelottaa.

Uskon,että tässä taistelussa Kelliksen puolesta muutosvastarinta on osa perusteltua "kapinaa" lyhytnäköistä ja kovakalloista tehokkuutta, tuottavuutta ja ihmisyyden vastaista sanelupäätöksentekoa vastaan - Keskittämispolitiikkaa vastaan,jossa tavalliset ihmiset taistelevat inhimillisyyden,hyvinvoinnin, turvallisuuden ja elinvoimaisen elinympäristön puolesta. Samalla puolustetaan myös maaseudun ja koko pääkaupunkiseudun kokonaisetua. Toisin, kun Hus:n johtoryhmä on linjannut.

Toimituksen poiminnat