Suomi ei tarvitse lisää työntekijöitä, jotka eivät tule liksalla toimeen

A2 illassa 19.10 keskusteltiin palkkaeroista. Ihmettelen, miksi Suomeen pitäisi saada lisää duunareita, jotka eivät tule palkallaan toimeen, kun nykyisilläkään matalapalkka-alojen liksoilla ei tule toimeen.

Palkalla pitäisi aina tulla toimeen, ei rakentaa työpaikkoja köyhyyteen.

Samaan aikaan vuokra-asumisen kustannusten  ennustetaan kasvavan seuraavien vuosien aikana yli 3 prosenttia vuodessa. Olisi siis vihdoinkin puututtava rakentamisen ahneuteen ja keinotteluun ihmisen perusoikeuden kustannuksella.

Yhteiskuntaa ohjaa ahneus ja oman edun tavoittelu. Esim. VR:n toimitusjohtajan palkka on melkein 100 000 e/kk.

Toisaalla hyväsydämiset halutaan kutsumusliksalla hoitamaan vanhuksia.

Suomi ei lähde nousuun liksaa leikkaamalla, vaan osaamisesta palkitsemalla. Johtajien ja duunarin palkkauksen pitää olla yhdenvertaista ja kohtuullista.

Duunarilla on oikeus tehdä työtään iloiten ja kokea olevansa siinä tärkeä.

Tämä tarkoittaa sitä, että päättäjät ymmärtävät ennakoinnin merkityksen, johon kuuluu rohkea ja ennakkoluuloton panostus työhyvinvointiin.

Näin voimme edistää inhimillistä ja taloudellista tuottavuusloikkaa työllisyyttä edistäen.

AlpiRipatti
Keskusta Mäntyharju

Olen perheenisä ja Keskusta-aktiivi Mäntyharjusta. Maaseutu ja sen mahdollisuudet ovat intohimoni. Hoitajana hoitotyön ja hoitajien arvostuksen lisääminen on minulle sydämen asia. Työssäni ihmisten kuuntelijana ja vierellä kulkijana olen erityisesti oppinut arvostamaan välittämistä ja huolenpitoa lähimmäisestä. Mottoni on ”huominen on uusi mahdollisuus”. Tärkein elämänvoimani ja tukisatama on perheeni. Rakkaus on se lähde, josta pulppuaa voimani arjessa jaksamiselle. Arjessa jaksamista tukevat harrastukseni; pianon- ja kitaran soitto, pientilan harraste-eläimet, lukeminen, politiikka, rankasavotta ja nikkarointi.
Yhteiskunnallinen toimintani ja ajatteluni pohjautuvat ihmisyyden ja sen kehitystarpeen kunnioitukselle, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja heikomman puolustamiselle sekä yhteisvastuulle kohtuullisuus huomioiden. Ihmisyydellä tarkoitan vastuuta lähimmäisestä, ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, toisten tapojen, arvojen ja hengellisen vakaumuksen kunnioittamista ja suvaitsemista sekä vaatimusta yhteiskunnan ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta.
Haluan korostaa jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Minua kiehtoo myös hajautettu yhteiskunta ja elämän yksinkertaisuus ilman suuruuden ihannointia, joka huomioi kestävän luontosuhteen. Se, että ihmisen lähiympäristö voisi luoda edellytykset yksilön hyvinvoinnille ilman jatkuvaa tuottavuuden kasvua ja tehostamista. Pikemmin arvostan ihmisen henkisen kasvun merkitystä.
Ihmisyyden ytimeen kuuluu kyky tehdä eettisesti harkittuja valintoja – hyvä ohje on: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan.
Suomessa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta – yhteiskunnan sivistyksen tasoa mitataan sillä, kuinka se huolehtii vähäosaisista. Julkisen vallan pitää tukea heikompia ja taata kansalaisten oikeuksien toteutuminen. Luottamustehtäviäni: kirkkovaltuutettu, pääluottamusmies, sivistyslautakunnan varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu