AlpiRipatti Heikomman puolesta

Arvoisa Ninni Ylikallio - Hoitajien pitää marista

Ylikallio kirjoittaa 15.11.16 Uuden Suomen blogissaan seuraavasti; "Onko hoitoalan työntekijät korvaamattomia. Kaikki varmasti myöntävät, että näin on, mutta hoitoalalle meneminenhän on ihan oma valinta ja jopa kutsumus. Vähän kuin hyväntekeväisyyttä, mikä näkyy pienempänä palkkana ja suurempana uhrauksena selkänahasta. Voihan hoitoalan työntekijätkin hakeutua jollekin toiselle alalle, miesten- alalle, mistä maksetaan paremmin. Voiko todella? Pärjääkö yhteiskunta ilman hoitoalan työntekijöitä".

Vastaan YliKalliolle; kukaan ei tässä maailmassa ole korvaamaton, mutta ihmisyyteen nojaava yhteiskunta ei tule toimeen ilman koulutettuja hoitoalan työntekijöitä.

Ylikallion ajattelu edustaa hoitoalan vallitsevaa kiltteyttä, joka korostaa sopeutumista eikä rohkene kyseenalaistaa naisvaltaisen matalapalkka-alan jatkuvaa riistoa ja työehtojen heikentämistä. Kiltteys on oleellisin este naisvaltaisen hoitoalan nousemiseksi miesvaltaisten alojen rinnalle.

Suoranaisen nöyristelyn seurauksena naisvaltainen hoitoala on jäänyt miesvaltaisten alojen jalkoihin, vaikka hoitoala tekee vähintään yhtä vaativaa, raskasta ja vastuullista työtä muun muassa arvokkaan vanhuuden ja lasten kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.

Tämä ei edistä asiakkaan/potilaan lakisääteistä oikeutta ihmisen tarpeesta lähtevään hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon.

Syksyn aikana on mediassa keskusteltu asiakkaiden kokemuksista päivystyksissä ja vanhustyön riittämättömistä resursseista.

Yhteiskunnassamme eletään vaikeita aikoja. Myös työelämän ilmapiiri on kiristynyt ja elämme ajatusharhassa,  joka korostaa tehokkuutta, tuottavuutta ja yksilön menestystä.

Minusta tämä harha on kuin rutto, joka on saanut vallan ja nakertaa hiljaa, mutta varmasti. Enää ei tunnu riittävän edes sanonta "sen lauluja laulat kenen leipää syöt". 

Minusta hoitotyön kiire ja tarkoituksellinen aliresurssointi aiheuttavat hoitajille stressiä, ahdistusta ja kiristää ilmapiiriä. 

Samaan aikaan korostetaan hoitajien asenteen ja ajattelun eli sopeutumisen merkitystä. 

Käytännössä valittamista pidetään ajan hukkaamisena, kun pitäisi vain sopeutua olemassa oleviin resursseihin. Korostetaan jokaisen työntekijän vastuuta työhyvinvoinnista ja positiivisen asenteen merkitystä

Tällä hetkellä myös päättäjät käyttävät härskisti hyväksi hoitoalan nöyryyttä ja kiltteyttä. 

Julkisessa keskustelussa syyllistetään toistuvasti hoitajia ja ihmetellään puutteita asiakaspalvelussa. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele niitä olosuhteita, joissa esimerkiksi kotihoidon työntekijät päivästä toiseen puurtavat.

Hoitajan ammattitaidon perustaa ovat ihmisen kohtaaminen, empatia ja inhimillisyys. Ammattitaioa on myös se, että paineen alla hoitaja pystyy asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Mutta, jokainen ymmärtää, että päivästä toiseen jatkuva kiire ja stressi lisäävät riskiä virheisiin ja laiminlyönteihin. Näin ei pitäisi olla, mutta ihminen on ihminen, joka jatkuvasti loppuun ajettuna ei jaksa toimia mallikelpoisesti. 

Tästä hyvänä esimerkkinä olemme saaneet lukea lehdistä toistuvasti vanhustenhoidon väärinkäytöksistä ja huonosta asiakaspalvelusta. 

Nyt tilanne on se, etteivät hoitoalan työntekijät uskalla nostaa räikeitäkään ongelmia esille, koska alalla vallitsee pelon ilmapiiri, joka vaientaa parhaat asiantuntijat, käytännön hoitotyötä tekevät. 

Kritiikkiä ei uskalleta seurauksien pelossa esittää edes lähiesimiehelle. Se, joka uskaltaa edes hieman kyseenalaistaa, häntä pidetään uhkarohkeana. Suorastaan tyhmänrohkeana.

Minusta lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että avoin – ja läpinäkyvä keskustelu olisi mahdollista ilman pelkoa. Tämä tekisi näkyväksi hoitoalan ongelmat kansalaisille ja päättäjille.

Itse uskon positiiviseen asenteeseen, joka arvostaa myös kritiikin välttämättömyyttä, positiivista valittamista, etsii vaihtoehtoisia ratkaisuja ja huomaa myös työn positiivisia puolia.

Tämä auttaa rakentamaan ja kokemaan myös työn iloa.

Siihen meillä kaikilla työntekijöillä on oikeus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Hanna Brotkin

Hei. Mielenkiinnosta tiedustelen mitä tarkoitat tällä "Kukaan ei kuitenkaan ihmettele niitä olosuhteita, joissa esimerkiksi kotihoidon työntekijät päivästä toiseen puurtavat." Mitä tällä tarkoitat. Kysyn tätä siksi, että olen työskennellyt 15 vuotta kotidossa lähihoitajana, sairaanhoitajana sekä esimiehenä.
Hallintotieteilijänä ja esimiehenä minua kiinnostaa kovasti myös toteamus "Nyt tilanne on se, etteivät hoitoalan työntekijät uskalla nostaa räikeitäkään ongelmia esille, koska alalla vallitsee pelon ilmapiiri, joka vaientaa parhaat asiantuntijat, käytännön hoitotyötä tekevät." Mihin tämän perustuu?

Kävisin kanssasi enemmän kuin mielelläni keskustelua esittämästäsi toteamuksesta "Kritiikkiä ei uskalleta seurauksien pelossa esittää edes lähiesimiehelle. Se, joka uskaltaa edes hieman kyseenalaistaa, häntä pidetään uhkarohkeana. Suorastaan tyhmänrohkeana."

Uskon, että voisin tukea ajattelusi laajentumista sekä substanssi-osaamisen että johtaja- ja esimiestyön näkökulmasta. En tiedä millaiseen tietopohjaan tukeudut, mutta teksistäsi päätellen tarvitsisit kipeästi lisää tietoa siitä, mitä kotihoito on, olipa näkökulma valintasi mikä tahansa. Kovinkaan suuria edistysaskelia ei tällä retotiikalla ole ainakaan odotettavissa.

Käyttäjän AlpiRipatti kuva
Alpi Ripatti

Hanna, tarkoitan juuri sitä, mitä kirjoitan.

Kaikkien tiedossa on, että hoitoalan työntekijöitä sitoo äärimmäisen tiukka vaitiolo - (asiakas/potilasasioissa sen pitääkin olla ehdoton) ja lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan.

Yleisesti on tiedossa, ettei hoitoalan työntekijät uskalla puhua omalla nimellään julkisesti juuri niistä asioista, jotka vaatisivat keskustelua. Esimerkiksi toimittajat sanovat, että omalla nimellä esiintyvän hoitoalan ihmisen saaminen haastateltavaksi on miltei mahdotonta. Edunvalvonta suositteleekin asioiden viemistä eteenpäin liiton kautta. Ja jos puhut julkisesti, sanat on aseteltava varovasti. Siis pelko takaraivossa....Useimmat toteavatkin, että on parempi olla hiljaa ja sopeutua.

Suomessa pitäisikin muuttaa lainsäädäntöä siten, että hoitoalan olisi mahdollisuus keskustella asioista avoimemmin ja läpinäkyvämmin, ettei hoitoalan tarvitsisi kirjoittaa ajatuksiaan omilla palstoillaan - nimettöminä. Nimettömänä kirjoittaminen taas ei vie asioita etennpäin.

Jos keskustelu ongelmista onnistuisi omalla nimellä ilman pelkoa sanktioista, joka on pahimmillaan työsuhteen päättyminen, yhteiskunnan, päättäjien ja kansalaisten tietoisuus ja tämän myötä ymmärrys hoitoalan haasteista mahdollistaisi vaikuttavamman kehitystyön. Tästä hyötyisi asiakas/potilas, omaiset, työntekijät ja muut kansalaiset - inhimillisyys ja talous.

Minusta avoin, kunnoittava ja rakentava dialogi on kaiken yhteiskunnallisen keskustelun perusta.

Kuitenkin Suomen lainsäädännöstä johtuen syvempi ja yksityiskohtaisempi keskustelu esimerkiksi tällä palstalla ei juridisesti ole mahdollista. Näin myös mahdollisuus perustella väitteitä jää ymmärrettävästi vajaaksi.

Hanna Brotkin

Kiitos vastauksestasi. Yhä edelleen olisi mielenkiintoista tietää mitkä asiat ovat niitä "ettei hoitoalan työntekijät uskalla puhua omalla nimellään julkisesti juuri niistä asioista, jotka vaatisivat keskustelua." ? Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että vaitiolovelvoisuus on äärimmäisen tärkeää. Yhtäältä (kuten työelämässä yleensä) myös lojaliteettivelvoite on tärkeä. Näkemykseni mukaan laadukkaan hoitotyön toteuttaminen tilanteissa, jolloin työntekijä ja työnantaja osapuoli eivät jaa yhteistä käsitystä työn tavoitteista, arvoista tai yleensä työpaikan pelisäännöistä voi olla jopa mahdotonta. Toteankin, etten onnekseni urani aikana ole tällaista vielä kohdannut. Olen ehkä onnekas, että omat työpaikkani ovat olleet hyvin johdettuja ja työpaikoilla voidaan ottaa puheeksi myös vaikeat aiheet.

Ensimmäisessä teksissäsi kirjoitat, etteivät hoitajat uskalla keskustella tai tuoda esiin työpaikan ongelmia edes lähiesimiehelle. Välittämäsi viesti on varsin huolestuttava ja heijastelee mahdollisia ongelmia sekä johtamisessa että alaistaidoissa. Näistä kumpikaan kun ei toimi irrallisena suhteessa toiseen.

Toteamukseesi #toimittajat sanovat, että omalla nimellä esiintyvän hoitoalan ihmisen saaminen haastateltavaksi on miltei mahdotonta." Mikäli tarve vaatii voit myös tässä suhteessa olla minuun yhteydessä. Uskon, että kauttani löytyy kymmeniä hoitajia, jotka mielellään avaavat kotihoidon arkea omalla nimellään. Tuntemani hoitajat (minä mukaanlukien) tuomme mielellämme esiin arkityön sekä positiivisia tekijöitä että kehittämiskohteita.

Toteamuksesi "Jos keskustelu ongelmista onnistuisi omalla nimellä ilman pelkoa sanktioista, joka on pahimmillaan työsuhteen päättyminen".. Tässä kohtaan toivoisin myöskin esimerkkiä miten työtuomioistuin on ratkaissut esimerkissä kuvaamiasi "sanktioita" tilanteissa, kun työntekijän esittämät argumentit ovat olleet relevantteja. Kuvaamassasi tilanteessa ihmettelen suuresti miksi järjestöjen taholta ei ole nostettu asiaa esiin, mikäli kysymys on noinkin vakavista rikkomuksista työntekijöiden oikeuksia kohtaan. Tietänet asiasta lisää.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ajoittain hoitotyössä on kiire, mutta kysymys on enemmänkin siitä tehdäänkö oikeita asioita oikeaan aikaan. Olipa kyse siten strategisesta johtamisesta tai operatiivisesta toiminnasta. Lopulta kuitenkin totean, että työ kotihoidossa on erittäin antoisaa ja mahdollista toteuttaa asiakkaan hyvinvointia ja kotona-asumista tukien. Myöskään asiakkaan kokemus kohtaamisesta ei ole riippuvainen kiireestä tai muista ulkoisista seikoista. Kohtaamiseen tarvitaan vai pari kaunista sanaa, pieni kosketus ja kuulevat korvat!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Perusta firma, myy työsi markkinoilla ja tienaa se minkä oikeasti ansaitset.

Kyseessähän ei ole millään mittarilla matalapalkka-ala.

Käyttäjän AlpiRipatti kuva
Alpi Ripatti

Tässä keskustelussa ei ole kyse palkkauksesta, vaan paljon, paljon isommasta kokonaisuudesta. Asiakkaan oikeudesta lain mukaiseen asiakkaan/potilaan tarpeesta lähtevään hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon. Esimerkiksi vanhustenhoidossa työntekijät tekevät parhaansa, mutta yhteiskunnan aliresurssointi tekee ajattelun muutoksen ja uudenlaisen tavan tehdä työtä tyhjäksi.

Hanna Brotkin

Esitinkin jo ensimmäisessä kommentissani kysymyksen siitä, mihin käsityksesi aliresursoinnista perustuu? Onko todella jossakin tilanne niin heikko? Toivon, että avaat asiaa enemmän, koska pidän havaintojasi vanhustenhuollon nykytilasta erittäin huolestuttavana!

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Voihan hoitoalan työntekijätkin hakeutua jollekin toiselle alalle, miesten- alalle, mistä maksetaan paremmin.

Missä miesten aloilla ansaitaan paremmin hoitajien työtuntimäärillä? Niitä kyllä on, mutta tuskin kovin montaa.

Pitäisi ottaa mallia rakennuksilta ja alkaa palkkaamaan hoitajia erilaisten vuokrafirmojen kautta muualta maailmasta. Kaikki voittavat, kustannukset laskevat, laatu paranee ja hoitajat voivat siirtyä paremmin palkatuille aloille.

Toimituksen poiminnat