*

AlpiRipatti Heikomman puolesta

Miksi huoli-ilmoituksia mielenterveysongelmista ei oteta todesta?

"Selvää on, että avohoidossa on säästöjen takia ihmisiä, jotka tarvitsivat toisenlaista apua", kirjoittaa rikostoimittaja Jarkko Sipilä mtv3:n verkkosivun kommentissa.https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kommentti-mielenhairioiset-ovat-tappaneet-helsingissa-yli-20-ihmista-vuoden-2000-jalkeen/6529228

Minusta mielenterveysasiakkaiden/potilaiden hoito on Suomessa pääosin ammattilaisten hallinnassa, mutta palvelujärjestelmä toimii liikaa "pillerit mukaan ja kotiin" periaatteella ilman asianmukaista tukea.

Avohoito on toimiva yksilölle ja yhteiskunnalle, jos apua tarvitsevat saavat riittävän moniammatillisen tuen. Tämä tarkoittaa uudistumisen toiminta-ja ajattelutapojen tueksi laitoshoidosta leikattavien resurssien riittävää siirtämistä laadukkaan avohoidon toteutumisen tueksi.

Muuten saamme lukea yhä enemmän tragedioista, jotka olisivat palvelujärjestelmän toimivuudella ehkäistävissä. 

Itse olen kymmeniä kertoja työn ulkopuolella ollut ennaltaehkäisevästi yhteydessä viranomaisiin ja tehnyt huoli-ilmoituksia, TULOKSETTA. 

Niin useasti pohtii, miksi maalaisjärkeä ei käytetä ja ammattihenkilöiden osaamista ei kuunnella?

Miksi yhä uudelleen yhteiskuntamme toistaa samoja virheitä, jossa ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen jäävät juhlapuheiksi?

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Pelkään pahoin, että osalla päättäjistä on asenne, jonka mukaan psykiatrinen hoito ei saisi maksaa mitään; jos se on jossain saatu toimimaan hyvin, siitä on pakkomielteisesti alettava leikata "säästöjen" nimissä – jotta ei tarvitsisi säästää mistään muualta terveydenhuollossa.

Psykiatria on kautta aikojen ollut lapsipuolen asemassa, koska sitä ei pidetä yhtä "seksikkäänä" kuin muita lääketieteen erikoisaloja. Muilla aloilla voidaan hoitotuloksia esitellä ylpeinä, ja isokenkäisillä on suorastaan tunkua parrasvaloihin poseeraamaan niiden potilas- ja tukiyhdistysten mannekiineina.

Vaan kukapa nostaisi rohkaisun jalustalle skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, persoonallisuushäiriöistä, ahdistushäiriöistä tai addiktioista kärsivät ja heidän läheisensä, järjestäen hyväntekeväisyystempauksia heidän tukemisekseen? Kuka palkitsisi sitä vähäeleisesti tehtyä jokapäiväistä työtä, joka pitää psyyken häiriöistä kärsivät toimintakykyisempinä kuin he olisivat ilman saamaansa apua?

Tragedioista on helppo taivastella, eihän se maksakaan mitään. Jos taas ruumiillisista sairauksista kärsivät alkaisivat oirehtia kaduilla näkyvästi, voisivat kukkaron nyöritkin höltyä jopa kamreereilta.

Eipä riitä jonoksi asti valtakunnan linssiluteita hymyilemään kameroille mielenterveysongelmaisten aseman parantamisen nimissä.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Mielenterveysvainoa toimittaja Sipilältä. Aina voi jotain sattua.

Käyttäjän RaikoKarvonen kuva
Raiko Karvonen

Hannu Mononen on kommentissaan aivan oikeassa.

Hyvä esimerkki päättäjien tahdosta psykiatriaa kohtaan on vuoden 2016 lopussa Visalan sairaalan lopettaminen Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskassa.

Erikoissairaanhoito lopetettiin, koska sairaalan peruskorjaaminen olisi maksanut liian paljon todennäköisesti päättäjien mielestä. Liekö sitten todella niin, että potilaat olivat loppua sairaalasta? Tuskinpa kuitenkaan näin on todellinen tilanne. Psykiatrista hoitoa on ajettu alas säästöjen toivossa ja ihan tarkoituksellisesti. Kuka nämä näennäisäästöt sitten laskee ja täysin varmasti toteaa? Tuskin kukaan. Säästöt psykiatriassa tuskin kokonaan koskaan toteutuu poliitikkojen toiveiden mukaisesti, koska resursseja ei koskaan voida täysin alas ajaa.
Psykiatriahan on aivan lapsipuolen asemassa lääketieteessä. Sieltä säästetään aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Samoin päättäjien arvostus psykiatriaa kohtaan on täysin surkealla tasolla.
Nythän ihmisiä yritetään hoitaa avohoidossa, missä myös kärsitään jatkuvaa resurssipulaa. Potilaita on liikaa ja päättäjät vain toivovat, että mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi, kun psykiatriaa ajetaan täydellä teholla alas yhteiskunnassa täysin tarkoituksellisesti. Ongelmahan psykiatriassa on se, että se maksaa päättäjien mielestä yhteiskunnalle aivan liikaa. Tähän asiaan toivottavasti voivat vaikuttaa lääkärit, hoitajat, potilaat ja potilasjärjestöt niin, että pyritään takaamaan edes kohtuullinen hoidon taso koko maassa eikä vain kasvukeskuksissa.

Toimituksen poiminnat