AlpiRipatti Heikomman puolesta

Mielenterveyssyistä johtuvaa sairastamista vähätellään

YLE uutisoi 3.6, että mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot kääntyivät kasvuun kaikissa kaikissa ikäryhmissä. Kelan tilastojen mukaan sairauspoissaolot vähenivät lähes kymmenen vuoden ajan, kunnes viime vuonna tapahtui selvä käänne. 

Kuullessani ensimmäisen kerran asiasta radion aamu-uutisista, ensimmäinen ajatus oli; "sitä saa mitä tilaa".

Minusta sairaslomien kasvu on seurausta yhteiskunnan ja työelämän tuottavuutta ja tehokkuutta ylistävästä ajattelusta.

Työelämä sa vauhtisokeudessaan sitä mitä tilaa.

Työpahoinvointi näkyy työpaikoilla sairauspoissaoloja, työkyvyttömyytenä ja sitoutumattomuutena.

Aikamme kovuudesta kertoo jotain, että on työpaikkoja, joissa työnantaja vetäytyy palkanmaksuvelvoitteesta, jos työntekijän sairauslomatodistuksessa on mielenterysdiagnoosi. 

Entistä kovemmin äänenpainoin vähätellään mielenterveyssyistä johtuvaa työkyvyttömyyttä ja ylipäätään sairaslomalla olemista, vaikka samaan aikaan työelämää vaivaa tarkoituksellinen resurssipula ja työntekijää vastustetaan yhä enemmän ja työntekijät uupuvat ilman omaa syytään. 

Toki on syytä vakavasti pohtia, toimivatko varhaiset matalankynnyksen mielenterveyspalvelut ja työterveyshuolto. Ainakin paperilla ja kauniissa juhlapuheissa työntekijöiden ohjeistamiseksi on hienoja toimenpiteitä, joihin vetoamalla saadaan rakennettua mielikuvaa, että vain työntekijällä on vastuu työpahoinvoinnista. 

Näin saadaan ovelasti siirrettyä tarkoituksellisen resurssipulan aukkoa työntekijöiden harteille. Ja tietysti työntekijän on turha odottaa työmäärän ja vastuun näkyvän palkkanauhassa, päin vastoin. 

Samaan aikaan puhutaan kauniisti perheen ja työelämän yhteensovittamisesta. 

Sairastaminen on työntekijän oikeus. Itsensä tunteva duunari tunnistaa voimavaransa ja hakeutuu tarvittaessa lääkäriin. Toivottavasti tarvittaessa myös muu työyhteisö on mukana tunnistamassa ja tukemassa voimavarojen eheytymisessä.

Samaan aikaan tarvitaan työnantajan varhaisen tunnistamisen työkykyä tukevaa toimintaa, joka pyrkii tunnistamaan työhyvinvoinnin ehtymistä ja vahvistamaan työntekijän työhyvinvoinnin vahvistumista. 

29.4.2016 työterveyslaitoksen professori Guy Ahosen mukaan työpahoinvoinnin merkitystä ei vielä ymmärretä. Hänen mukaansa työpahoinvoinnin vuosittaiset kustannukset ovat vähintään 25miljardia. 

Siis noin puolet valtion budjetista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat