Auttoiko kansanedustajien tutustuminen kotihoitoon?

Tammikuussa 2017 muun muassa kansanedustaja Jukka Kopra tutustui päivän ajan kotihoidon arkeen hoitajan työparina. 

Työpäivä oli hänen mielestään ollut mielenkiintoinen, rankka ja ajatuksia herättävä. 

Kopra totesi bogissaan; "Päällimmäisin havaintoni on se ilo, ammattitaito ja riuska ote joka tapaamillani työn tekijöillä on. Ihailtavaa. Nämä hoitajat tekevät fyysisesti ja henkisesti rankkaa työtä positiivisella asenteella. Käsitykseni vahvistui, että hoitotyö on tärkeää ihmisten ihmisille tekemää työtä, jota ei voi korvata millään".

Tammikuussa 2017 uskalsin toivoa, josko kotihoidon tarkoituksellinen aliresurssointi helpottaisi, kun hoitajien puheita ei oteta todesta, niin edes kansanedustajien oma kokemus auttaisi vihdoinkin ymmärtämään kotihoidon hätää.

Nyt 1,5 vuotta myöhemmin ainakaan minun korviini ole kantautunut konkreettista muutosta kotihoitajien olosuhteisiin. Kutsumustyö, joka on tärkeää ihmisen ihmiselle tekemää työtä ei kuitenkaan tehdä ja kehitetä pelkillä juhlapuheilla.

Päin vastoin. Viimeksi 19.6.2018 yle uutisoi, että työntekijät ovat poikkeuksellisen huolissaan Etelä-Karjalan  sosiaali-ja tervyspiirin kotihoidosta. Tästäkin jutusta ilmenee, etteivät työntekijät pysty tekemään työtään riittävän hyvin kiireen ja sijaisten puutteen vuoksi.

Työpaikoilla tehdään paikoin jopa häkellyttävällä intensiteetillä ensiluokkaista kotihoidon kehitystyötä asiakaslähtöisen voimavaroja ja vahvuuksia korostavan entistä laadukkaamman kotihoidon saavuttamiseksi. 

Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista niin kauan, ennen kuin kunnat ja yksityiset palveluntuottajat ymmärtävät sen, että työntekijän ajattelun ja toimintatavan muutoksen rinnalla tarvitaan myös motivoivaa ja kannustavaa palkkausta ja riittäviä henkiulöstöresursseja.  Se, mikä nyt maksaa, tuottaa itsensä tulevaisuudessa taloudellisena ja inhimillisenä pääomana moninkertaisesti takaisin. 

Lähi- ja sairaanhoitajien palkkaukseen tarvitaan samanlaista kuntakohtaista intohimoa ja intensiteettiä, kuin tällä viikolla Vantaa ilmoitti nostavansa lastentarhanopettajien surkeaa palkkausta muuttorahalla höystettynä. 

Motivoituneita ammattilaisia kyllä löytyy, jos korvaus on oikeudenmukainen ja vastaa muun muassa lähihoitajan vaativaa ja vastuullista työtä. Hyvä esimerkki on sunnuntaivuorot, johon jostain syystä löytyy aina ruuhkaksi asti työntekijöitä. 

Tällä hetkellähän kiire ja tarkoituksellinen aliresurssointi kotihoidossa aiheuttavat hoitajille stressiä, ahdistusta ja kiristää työilmapiiriä.

Samaan aikaan korostetaan hoitajien asenteen ja ajattelun eli sopeutumisen merkitystä. Käytännössä valittamista pidetään ajan hukkaamisena, kun pitäisi vain sopeutua olemassa oleviin resursseihin. Korostetaan jokaisen työntekijän vastuuta työhyvinvoinnista ja positiivisella asenteen merkitystä.

Ei voi välttyä mielikuvalta, että päättäjät käyttävät härskisti hyväksi hoitoalan nöyryyttä ja kiltteyttä. 

Julkisessa keskustelussa syyllistetään toistuvasti hoitajia ja ihmetellään puutteita asiakaspalvelussa. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele niitä olosuhteita, joissa esimerkiksi kotihoidon työntekijät päivästä toiseen puurtavat.

Hoitajan ammattitaidon perustaa ovat ihmisen kohtaaminen, empatia ja inhimillisyys. Ammattitaioa on myös se, että paineen alla hoitaja pystyy asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Mutta, jokainen ymmärtää, että päivästä toiseen jatkuva kiire ja stressi lisäävät riskiä virheisiin ja laiminlyönteihin. Näin ei pitäisi olla, mutta ihminen on ihminen, joka jatkuvasti loppuun ajettuna ei jaksa toimia mallikelpoisesti. 

Maa on täynnä kotihoitoa, jonka räikeät puutteet eivät kestä asiakkaan, omaisten ja työntekijöiden käsitystä laadukkaasta ja asiakaslähtöisestä kotihoidosta. 

Naisvaltaisen hoitoalan sopeutuminen resurssipulaan ei vie kotihoitoakaan ulos mumpikujastaainakaan niin kauan, kun äänessä ovat ne, jotka laulavat sen lauluja jonka leipää syövät rakentaen mielikuvaa, ettemme voi olosuhteille mitään, joten on mukamas vain sopeuduttava.

Ei tarvitse sopeutua, vaan totuus on saatettava asiakkaiden, omaisten, kansalaisten ja päättäjien tietoisuuteen. 

Se on meidän arjen hoitotyötä tekevien ammattilaisten velvollisuus. Pitää ääntä niiden puolesta, jotka eivät siihen kykene.

Avata kovapäisten päättäjien silmät näkemään pienen ihmisen hätä. 

 

AlpiRipatti
Keskusta Mäntyharju

Olen perheenisä ja Keskusta-aktiivi Mäntyharjusta. Maaseutu ja sen mahdollisuudet ovat intohimoni. Hoitajana hoitotyön ja hoitajien arvostuksen lisääminen on minulle sydämen asia. Työssäni ihmisten kuuntelijana ja vierellä kulkijana olen erityisesti oppinut arvostamaan välittämistä ja huolenpitoa lähimmäisestä. Mottoni on ”huominen on uusi mahdollisuus”. Tärkein elämänvoimani ja tukisatama on perheeni. Rakkaus on se lähde, josta pulppuaa voimani arjessa jaksamiselle. Arjessa jaksamista tukevat harrastukseni; pianon- ja kitaran soitto, pientilan harraste-eläimet, lukeminen, politiikka, rankasavotta ja nikkarointi.
Yhteiskunnallinen toimintani ja ajatteluni pohjautuvat ihmisyyden ja sen kehitystarpeen kunnioitukselle, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja heikomman puolustamiselle sekä yhteisvastuulle kohtuullisuus huomioiden. Ihmisyydellä tarkoitan vastuuta lähimmäisestä, ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, toisten tapojen, arvojen ja hengellisen vakaumuksen kunnioittamista ja suvaitsemista sekä vaatimusta yhteiskunnan ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta.
Haluan korostaa jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Minua kiehtoo myös hajautettu yhteiskunta ja elämän yksinkertaisuus ilman suuruuden ihannointia, joka huomioi kestävän luontosuhteen. Se, että ihmisen lähiympäristö voisi luoda edellytykset yksilön hyvinvoinnille ilman jatkuvaa tuottavuuden kasvua ja tehostamista. Pikemmin arvostan ihmisen henkisen kasvun merkitystä.
Ihmisyyden ytimeen kuuluu kyky tehdä eettisesti harkittuja valintoja – hyvä ohje on: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan.
Suomessa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta – yhteiskunnan sivistyksen tasoa mitataan sillä, kuinka se huolehtii vähäosaisista. Julkisen vallan pitää tukea heikompia ja taata kansalaisten oikeuksien toteutuminen. Luottamustehtäviäni: kirkkovaltuutettu, pääluottamusmies, sivistyslautakunnan varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu