Maahanmuutto ja Vantaan ghettoutumiskehitys

Ruotsin vaalien lopputulos ravistelee kansankotia, joka on alkanut herätä jatkuvasti kasvavaan maahanmuuttoon ja sen vaikutuksista hyvinvointiyhteiskuntaan. Suomikin tarvitsee järkiperäistä ja jämäkkää, mutta kuitenkin maltillista ja asiallista keskustelua avomielisestä maahanmuuttopolitiikasta turvapaikanhakijoineen ja pakolaisineen.

Tarvitsemme maahanmuuttokeskustelua ilman rasismia.

On tiedettävä, ketä maahan tulee. Turvapaikkapäätökset on tehtävä nopeasti nykyisen jahkaamisen sijaan. Valitusprosesseihin on saatava jämäkkyyttä, päätökset on tehtävä pikaisesti. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on poistettava heti maasta. Hädässä olevia ja apua tarvitsevia naisia, lapsia ja vanhuksia on autettava. 

On kuitenkin aika lopettaa perusteeton hyysääminen. Emme kuitenkaan tarvitse poliisivaltiota ja rasismia. En kannata rajat kiinni politiikkaa, mutta en myöskään tulkaa kaikki tänne suvaitsevaisuutta. Sanotaan, ettei pelolle pidä antaa sijaa, mutta jo nyt yhteiskuntamme erityissuojeluksessa ovat rikolliset ja muut häirikköluuserivätykset on saatava kuriin.

Myös suomalaisten puolueiden on noudatettava laillista yhteiskuntajärjestystä.

Vihervasemmistolainen populismi syleilee maailmaa, joten tarvitsemme enemmän maalaisjärkeen perustuvaa kansallisen edun turvaavaa politiikkaa, joka kuuntelee kansalaisten tuskaa ja tekee tästä oikeat johtopäätökset.

Maahanmuuttokriittisiä ei pidä eristää Ruotsissa eikä Suomessa. Ruotsin on hyvä ottaa mallia Suomesta, jossa Perussuomalaiset otettiin maistamaan valtaa. Se teki tehtävänsä, valta pistää ojennukseen ääripäitä. Tästä on seurannut tärkeä kehitys. Kriittinen maahanmuuttokeskustelu on levinnyt myös isojen puolueiden agendalle ja vaikuttanut näkemyksiin maahanmuutosta.

Keskustelussa on myös havaittavissa enemmän asiallisuutta, mutta samaan aikaan moni ei uskalla puhua edes maltillisista näkemyksistä maahanmuuttoon liittyen.

Turvallinen, vapaa ja hyvinvoiva yhteiskunta ei ole mahdollista vain hyväuskoisena hölmönä laput silmillä kulkien, ihmisten keskinäistä rakkautta julistaen ja tosiasioille selän kääntäen. Olen pitemmän aikaa pohtinut kantaani maahanmuuttoon ja sen lieveilmiöihin. Vuosi sitten Turussa tapahtuneet kauheudet olivat viimeinen pisara, maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettava. Isku ihmisyyttä, demokratiaa ja vapaata yhteiskuntaa kohtaan vavisutti vuosi suomalaisten turvallisuuden tunnetta.

Maassa on elettävä maan tavalla.

Muun muassa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia loukkaava kunniaväkivalta on kitkettävä. Burkakielto on perusteltua. Suomi on kristitty maa, joten sen tulee näkyä kulttuurissamme ilman, että pyllistämme muualta tuleville. Perusteellinen ja ravisteleva keskustelu ei kuitenkaan tarkoita rasismin hyväksymistä, sillä halusimmepa tai ei, pohjolakin kansainvälistyy.

Tarvitaan oikeita tekoja kaupunkisuunnitteluun maahanmuuttajien kasautumisen estämiseksi samoille alueille. Eriytymiskehitys muun muassa Vantaalla on pysäytettävä tehokkaammalla kaupunkisuunnittelulla.

Vantaallakin on jo useita asuinalueita, joissa maahanmuuttajien osuus on jo yli 20 prosenttia. Hakunilassa jo joka kolmas asukas on maahanmuuttaja. Siellä käydessä olen hämilläni. Olenko todellakin Vantaalla. Ränsistynyt ostari. Terveyskeskuksessa ei näy kantasuomalaisia nimeksikään. Näin on jatkunut jo useita vuosia.

Nyt tarvitaan päättäjien juhlapuheiden sijaan tekoja, ennen kuin ghettoutumiskehitys on hallitsematon.

Erilaisten ihmisten rauhallinen ja kunnioittava yhteiselo on turvattava.

AlpiRipatti
Keskusta Mäntyharju

Olen perheenisä ja Keskusta-aktiivi Mäntyharjusta. Maaseutu ja sen mahdollisuudet ovat intohimoni. Hoitajana hoitotyön ja hoitajien arvostuksen lisääminen on minulle sydämen asia. Työssäni ihmisten kuuntelijana ja vierellä kulkijana olen erityisesti oppinut arvostamaan välittämistä ja huolenpitoa lähimmäisestä. Mottoni on ”huominen on uusi mahdollisuus”. Tärkein elämänvoimani ja tukisatama on perheeni. Rakkaus on se lähde, josta pulppuaa voimani arjessa jaksamiselle. Arjessa jaksamista tukevat harrastukseni; pianon- ja kitaran soitto, pientilan harraste-eläimet, lukeminen, politiikka, rankasavotta ja nikkarointi.
Yhteiskunnallinen toimintani ja ajatteluni pohjautuvat ihmisyyden ja sen kehitystarpeen kunnioitukselle, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja heikomman puolustamiselle sekä yhteisvastuulle kohtuullisuus huomioiden. Ihmisyydellä tarkoitan vastuuta lähimmäisestä, ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, toisten tapojen, arvojen ja hengellisen vakaumuksen kunnioittamista ja suvaitsemista sekä vaatimusta yhteiskunnan ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta.
Haluan korostaa jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Minua kiehtoo myös hajautettu yhteiskunta ja elämän yksinkertaisuus ilman suuruuden ihannointia, joka huomioi kestävän luontosuhteen. Se, että ihmisen lähiympäristö voisi luoda edellytykset yksilön hyvinvoinnille ilman jatkuvaa tuottavuuden kasvua ja tehostamista. Pikemmin arvostan ihmisen henkisen kasvun merkitystä.
Ihmisyyden ytimeen kuuluu kyky tehdä eettisesti harkittuja valintoja – hyvä ohje on: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan.
Suomessa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta – yhteiskunnan sivistyksen tasoa mitataan sillä, kuinka se huolehtii vähäosaisista. Julkisen vallan pitää tukea heikompia ja taata kansalaisten oikeuksien toteutuminen. Luottamustehtäviäni: kirkkovaltuutettu, pääluottamusmies, sivistyslautakunnan varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu