Hoitotyön laiminlyönnit seurausta järjestelmän ja päättäjien kovapäisyydestä

Lapsia roikotetaan rajoista kantamalla ja kiinniotto jatkuu sängyssä, uutisoi Yle 3.1.2019; "vanhemmat ja entiset työntekijät kertovat kehitysvammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivaltaisesta hoitotavasta kuntayhtymän tukikeskuksessa Varsinais-Suomessa. Poliisille on tehty rikosilmoitus  ja AVI:n kanteluita. Keskuksen johto kiistää jyrkästi epäkohdat".

Jälleen tulee näkyväksi vain jäävuoren huippuna, että pelko ja mielivalta ohjaavat hoitajia puhumaan nimettöminä. Virallisesti ongelmat kiistetään ja vetäydytään vastuusta vaitiolovelvollisuuden taakse.

Järjestelmä on hyväuskoinen ja kovapäinen luottaen sokeasti vain henkilöihin, joilla on virallinen asema ja oikeus puhua eli käyttävät valtaa.

Tarkoituksellinen aliresurssointi, epäpätevät työntekijät, heikko perehdytys, tavoitteiden ja arvojen tulkinta kirjoituspöydän takana ilman käytännön realismia, taloudelliset intressit eli tuottavuus jne. Tästä muodostuu työpaikkojen työkulttuuri, joka heijastaa järjestelmän, poliittisen päätöksenteon ja johtamisen todellista tasoa ja arvoa.

Vastuun siirtäminen yksinomaan yksittäisen työntekijän kontolle on kohtuutonta ja raukkamaista, jos järjestelmän ja työnantajien "työvälineet ovat puutteelliset". 

Omaiset, olkaa valppaina ja puuttukaa. Se on välittämistä.

Aina myös löytyy työntekijöitä, jotka uskaltavat. Onneksi hoitajien enemmistön ammattietiikka on korkea pitäen pystyssä järjestelmän korttitaloa, joka muuten romahtaisi.

Rahan, järjestelmän ja muutamien vastuullisissa asemassa olevien henkilöiden valta on muutettavissa aidon ihmisyyden toteuttamiseksi.

Se vaatii kuitenkin rohkeutta, päättäväisyyttä ja paksua nahkaa.

AlpiRipatti
Keskusta Mäntyharju

Olen perheenisä ja Keskusta-aktiivi Mäntyharjusta. Maaseutu ja sen mahdollisuudet ovat intohimoni. Hoitajana hoitotyön ja hoitajien arvostuksen lisääminen on minulle sydämen asia. Työssäni ihmisten kuuntelijana ja vierellä kulkijana olen erityisesti oppinut arvostamaan välittämistä ja huolenpitoa lähimmäisestä. Mottoni on ”huominen on uusi mahdollisuus”. Tärkein elämänvoimani ja tukisatama on perheeni. Rakkaus on se lähde, josta pulppuaa voimani arjessa jaksamiselle. Arjessa jaksamista tukevat harrastukseni; pianon- ja kitaran soitto, pientilan harraste-eläimet, lukeminen, politiikka, rankasavotta ja nikkarointi.
Yhteiskunnallinen toimintani ja ajatteluni pohjautuvat ihmisyyden ja sen kehitystarpeen kunnioitukselle, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja heikomman puolustamiselle sekä yhteisvastuulle kohtuullisuus huomioiden. Ihmisyydellä tarkoitan vastuuta lähimmäisestä, ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, toisten tapojen, arvojen ja hengellisen vakaumuksen kunnioittamista ja suvaitsemista sekä vaatimusta yhteiskunnan ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta.
Haluan korostaa jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Minua kiehtoo myös hajautettu yhteiskunta ja elämän yksinkertaisuus ilman suuruuden ihannointia, joka huomioi kestävän luontosuhteen. Se, että ihmisen lähiympäristö voisi luoda edellytykset yksilön hyvinvoinnille ilman jatkuvaa tuottavuuden kasvua ja tehostamista. Pikemmin arvostan ihmisen henkisen kasvun merkitystä.
Ihmisyyden ytimeen kuuluu kyky tehdä eettisesti harkittuja valintoja – hyvä ohje on: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan.
Suomessa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta – yhteiskunnan sivistyksen tasoa mitataan sillä, kuinka se huolehtii vähäosaisista. Julkisen vallan pitää tukea heikompia ja taata kansalaisten oikeuksien toteutuminen. Luottamustehtäviäni: kirkkovaltuutettu, pääluottamusmies, sivistyslautakunnan varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu