AlpiRipatti Heikomman puolesta

Kaikki blogit puheenaiheesta Valittaminen

Minunlaiseni tulevat kalliiksi veronmaksajille?

Onneksenne (hyvät veronmaksajat) minunlaisiani on vain yksi. Tai ainakaan minun tiedossani ei ole useampia kaltaisiani. Pidän ehkä jopa liian härkäpäisesti kiinni siitä, että viranomaiset toimivat oikein. Sen ansiosta olen tällä viikolla aiheuttanut veronmaksanulle jo parinsadan euron kustannukset.

Mitkä ihmeen kustannukset?

Onko oikein sanoa, että olen aiheuttanut kustannuksia kun olen vain edellyttänyt, että oikeusviranomaiset joilta olen tiettyyn juttuun liittyen pyytänyt asiakirjoja noudattavat noita asiakirjoja minulle toimittaessaan lakia.

Ymmärtäkää tarkistaa verotuksenne, ja hakea muutosta jos on aihetta

Sain tänään esitäytetyn veroilmoituksen koskien vuodelta 2017 saatuja tuloja ja maksettuja veroja (kuva). Tulos oli minun kohdallani nyt sellainen, että vuodelta 2017 olen saamassa palautusta melko tarkalleen kolmesataa euroa. Nyt sitten pohdin, että pitäisikö tuosta valittaa. Eli pitäisikö hakea vuoden 2017 verotukseen muutosta. Todennäköisesti niin teen. Miksikö? No on kivempi saada palautusta viisisataa kuin kolmesataa euroa, eikö vain?

On tässä kaupungissa vaikeaa...

”Miten kaupunkilaiset ja turistit selviävät ensi kesän ratikkainfernosta? – Tampereella kiskoliikennettä tehdään asukkaista välittämättä”


Näin kyseli Aamulehden auto- ja liikennetoimittaja Kari Pitkänen kolumnissaan. Minun tekisi mieli kysyä, että miten me lukijat selviämme moisesta otsikkoinfernosta johin menee about kolmasosa juttuun varatusta merkkimäärästä. Mutta ei hätää; Kari syöksyy otsikon jälkeen suoraan lukijan herkimpiin tunteisiin todetessaan:

Vihaan New Yorkia

Vain harva asia suututtaa enemmän kuin jalkojen välissä juoksevat torakat. Yksi ylitse kävelevä kiukunaihe on jalkojen välissä juoksevat rotat.

Nämä sekä monet muut maahan polkevat haasteet pilasivat suuressa arvossa pitämääni elinaikaa New Yorkissa, jonne muutin vuonna 2014 opiskelemaan elokuvatuotantoa. Vihaan New Yorkia, ja minulla on siihen monia syitä:

Haluaako Suomi olla hallittu?

Kun, sivustakatsojana, toteaa miten pitkään ja hanakasti on käyty nykyisen hallituksen kimppuun, niin sopii kysyä "haluaako Suomi olla hallittu?". Kysymys on aiheellinen, mutta erityisesti tuo väistämätön jatkokysymys: "Mitä tilalle?"...Meillä on ollut pitkästä aikaa edes jollain tavalla toimintakykyinen hallitus, etenkin kun sitä vertailee edellisiin. Erityisesti tuo sixpack (josta pari tölkkiä häipyi loppuvaiheessa) oli ainakin minulle kauhistus.

Kuntavaalipuhe - Ihmisen pitää olla päätöksenteon keskiössä

Sä näet ympärillä vallitsevan menon, joka hirvittää heikompaa.

Kilpailua ja tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa vähäosaisen osa on vikistä ja jäädä jalkoihin.

Näin ei kuulu olla.

Aikamme politiikassa korostetaan jokaisen mahdollisuutta pärjätä, suoranaista velvollisuutta olla menestyjä.

Kaikki eivät kuitenkaan pärjää.

Osa tippuu kyydistä. Se ei ole läheskään aina ihmisen oma vika. Siitä ei tule syyllistää. Kaikki eivät vain ole menestyjiä.

Ihanaa inhimillisyyttä tarjolla Helsinkiin

Huhtikuun yhdeksännen päivän iltana tiedetään, minkä näköinen on Helsingin uusi kaupunginvaltuusto. Haluan näkyä siellä. Haluan tuntua siellä.

Haluan, että muille valtuusto on entistä inhimillisempi, kun  minä ja persoonani ovat siellä.

Ajattelen, että helsinkiläisyyttä katsotaan usein kieroon heti kaupungin rajojen ulkopuolella. Meissä on jotain vastenmielistä, kun tulemme suurimmasta ja kauneimmasta, pääkaupungista. 

Mutta helsinkiläiset voivat myös olla toinen toisilleen susia. Ilkeitä, välinpitämättömiä, törkeitä, vihamielisiä, töykeitä, kaunaisia.

#EnOlisiTässä

#EnOlisiTässä-kampanjan myötä haluan kertoa oman tarinani.

Synnyin Helsingissä vuonna 1983, olin perheeni ainoa lapsi. Varhaislapsuuteni ei ollut helppo. Vanhempieni alkoholismi ja sen liitännäisvaikutukset tekivät elämästä pelottavaakin. Minulla ei ole montaa tarkkaa muistikuvaa ajanjaksosta. Joskus olin lelulaatikossa piilossa kovaäänisiä, humalaisia aikuisia. Joskus poliisiauto saatteli minut kotiini turvaan. Muistan mummoni soittaneen iltaisin huolehtien olinko kotona ja turvassa. Oli niitä mukaviakin hetkiä, leikkipaini isän kanssa, koiranpennun hankkiminen.

Olet huikee!

Ministeri Rehulan taannoinen anteeksipyyntö jätti kylmäksi. Varmasti ainakin heidät, jotka ovat joutuneet vuosien saatossa sijaishuoltopaikkojen epäinhimillisen kohtelun uhreiksi. Eikä varmaa ole edelleenkään mitä, ja missä määrin, kaikessa hiljaisuudessa tapahtuu.

Hei, voitko auttaa?

Meillä Suomessa on yleistymässä kulttuuri, missä jokainen huolehtii vain omista asioistaan ja lähin omainen on viranomainen. Tämä tarkoittaa vaikka sitä, että jos joku tuntuu olevan eksyksissä, loukkaantunut tai meneillään on jokin riitatilanne tmv., muut ulkopuoliset kääntävät selkänsä, kävelevät pikaisesti tai kaasuttavat pikaisesti ohi. Emme sekaannu - poissa näkyvistä, poissa mielestä.

Kävin eilen iltakahdeksan jälkeen kolmen lapseni kanssa hakemassa Kauhajoen keskustaajaman toiselta puolelta osuuskaupalta "jääääätelöööö!".

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä