vanhustenhoito http://jooel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132705/all Fri, 30 Nov 2018 16:30:44 +0200 fi Hajaantukaa! Vanhustenhoidossa on kaikki hyvin? http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264985-hajaantukaa-vanhustenhoidossa-on-kaikki-hyvin <p>Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli 28.11 Perussuomalaisten ryhmäaloitetta, jossa vaadittiin vanhustenhoidon tilan selvittämistä sekä tulevaisuuden tarpeiden arviota. Siis kuinka paljon tarvitaan kotihoitoa, palveluasumista ja ympärivuorokautista hoivaa tulevaisuudessa, kun kaupunkimme väestö ikääntyy.</p><p>Kuten arvata saattaa, vastaus oli lyhennettynä &rdquo;Täällä ei ole mitään nähtävää, vanhustenhuollossa on kaikki hyvin, hajaantukaa!&rdquo; Yritimme palauttaa asiaa uudelleen valmisteluun mutta hävisimme äänestyksessä selvin luvuin. Tukea saimme Kd:lta sekä Vasemmistoliitosta, jossa ryhmä hajosi.</p><p>Erikoiseksi keskustelun teki väitteet populismista ja väitteet siitä, että perussuomalaiset mollaavat henkilöstöä. Jos arvoisat valtuutetut olisivat viitsineet edes lukea palautusehdotuksemme, olisivat he huomanneet, että juuri mm. henkilöstön viestien perusteella selvitystä olisi tarvittu.</p><p>Kysymys oli siis vanhusten hoidosta kaupungissamme. Jostain kumman syystä sekä salin oikea että vasen laita sai tämänkin aiheen vedettyä maahanmuuttoon. Meitä Perussuomalaisia kun useimmiten mollataan ettemme osaa muusta puhua. Me puhuimme vanhuksista ja osa valtuutetuista maahanmuutosta. Ei ihme, että vanhukset jäävät jalkoihin rahan jaossakin. Vihersinivasemmisto vie, vanhus vikisee.</p><p>Olen pettynyt. Vanhuksista puhuminen ei ole sitä tekemistä politiikassa vaan se, mitä enemmistö päättää. Siis se mitä nappia painetaan, kun joku on tehnyt esityksen. &rdquo;Tämä on tärkeä asia&rdquo;-lauseet eivät korvaa tekoja.</p><p>Perussuomalaiset tekevät, muut puhuvat. Me emme lannistu vaan jatkamme inhimillisen ja turvallisen vanhuuden puolesta toimien.</p><p>Erityisesti tänään muistamme niitä, jotka lähtivät 30.11.1939 puolustamaan tätä maata. Kaveria ei jätetty. Matkaan lähdettiin, huvitti tai ei, pelotti tai ei. Ei kyselty voisinko tehdä jotakin itseäni kiinnostavaa, viitaten juuri julkaistuun tutkimukseen maanpuolustustahdosta. Yhdessä mentiin, kaaduttiin tai selvittiin. &nbsp;Näille ihmisille me olemme velkaa sen, että teemme kaikkemme maamme puolustajien ja jälleenrakentajien turvallisen ja inhimillisen loppuelämän eteen.</p><p>Voit katsoa valtuustokokousvideosta mitä puhuttiin, asia 9:</p><p><a href="https://www.helsinkikanava.fi/kanava/fi/videot/video?id=3932" title="https://www.helsinkikanava.fi/kanava/fi/videot/video?id=3932">https://www.helsinkikanava.fi/kanava/fi/videot/video?id=3932</a></p><p><a href="https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatostiedote/2018/Keha_2018-11-28_Kvsto_21_Pt/index.html" title="https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatostiedote/2018/Keha_2018-11-28_Kvsto_21_Pt/index.html">https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatostie...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli 28.11 Perussuomalaisten ryhmäaloitetta, jossa vaadittiin vanhustenhoidon tilan selvittämistä sekä tulevaisuuden tarpeiden arviota. Siis kuinka paljon tarvitaan kotihoitoa, palveluasumista ja ympärivuorokautista hoivaa tulevaisuudessa, kun kaupunkimme väestö ikääntyy.

Kuten arvata saattaa, vastaus oli lyhennettynä ”Täällä ei ole mitään nähtävää, vanhustenhuollossa on kaikki hyvin, hajaantukaa!” Yritimme palauttaa asiaa uudelleen valmisteluun mutta hävisimme äänestyksessä selvin luvuin. Tukea saimme Kd:lta sekä Vasemmistoliitosta, jossa ryhmä hajosi.

Erikoiseksi keskustelun teki väitteet populismista ja väitteet siitä, että perussuomalaiset mollaavat henkilöstöä. Jos arvoisat valtuutetut olisivat viitsineet edes lukea palautusehdotuksemme, olisivat he huomanneet, että juuri mm. henkilöstön viestien perusteella selvitystä olisi tarvittu.

Kysymys oli siis vanhusten hoidosta kaupungissamme. Jostain kumman syystä sekä salin oikea että vasen laita sai tämänkin aiheen vedettyä maahanmuuttoon. Meitä Perussuomalaisia kun useimmiten mollataan ettemme osaa muusta puhua. Me puhuimme vanhuksista ja osa valtuutetuista maahanmuutosta. Ei ihme, että vanhukset jäävät jalkoihin rahan jaossakin. Vihersinivasemmisto vie, vanhus vikisee.

Olen pettynyt. Vanhuksista puhuminen ei ole sitä tekemistä politiikassa vaan se, mitä enemmistö päättää. Siis se mitä nappia painetaan, kun joku on tehnyt esityksen. ”Tämä on tärkeä asia”-lauseet eivät korvaa tekoja.

Perussuomalaiset tekevät, muut puhuvat. Me emme lannistu vaan jatkamme inhimillisen ja turvallisen vanhuuden puolesta toimien.

Erityisesti tänään muistamme niitä, jotka lähtivät 30.11.1939 puolustamaan tätä maata. Kaveria ei jätetty. Matkaan lähdettiin, huvitti tai ei, pelotti tai ei. Ei kyselty voisinko tehdä jotakin itseäni kiinnostavaa, viitaten juuri julkaistuun tutkimukseen maanpuolustustahdosta. Yhdessä mentiin, kaaduttiin tai selvittiin.  Näille ihmisille me olemme velkaa sen, että teemme kaikkemme maamme puolustajien ja jälleenrakentajien turvallisen ja inhimillisen loppuelämän eteen.

Voit katsoa valtuustokokousvideosta mitä puhuttiin, asia 9:

https://www.helsinkikanava.fi/kanava/fi/videot/video?id=3932

https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatostiedote/2018/Keha_2018-11-28_Kvsto_21_Pt/index.html

]]>
1 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264985-hajaantukaa-vanhustenhoidossa-on-kaikki-hyvin#comments Helsingin Perussuomalaiset Helsingin valtuusto Helsinki Kotihoito vanhustenhoito Fri, 30 Nov 2018 14:30:44 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264985-hajaantukaa-vanhustenhoidossa-on-kaikki-hyvin
Lasten tuloihin perustuva lisäeläke motivoisi kasvattamaan lapsia http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263977-lasten-tuloihin-perustuva-lisaelake-motivoisi-kasvattamaan-lapsia <p>&quot; For this evil grew upon us rapidly, and without attracting attention, by our men becoming perverted to a passion for show and money and the pleasures of an idle life, and accordingly either not marrying at all, or, if they did marry, refusing to rear the children that were born, or at most one or two out of a great number, for the sake of leaving them well off or bringing them up in extravagant luxury. For when there are only one or two sons, it is evident that, if war or pestilence carries off one, the houses must be left heirless: and, like swarms of bees, little by little the cities become sparsely inhabited and weak. &quot; (Histories. Polybius. Evelyn S. Shuckburgh. translator. London, New York. Macmillan. 1889.)<br /><br />Tämän lainauksen kirjoittaja kuoli noin 2100 vuotta sitten, ja sen kääntäjäkin 112 vuotta sitten, joten tekijänoikeudetkaan eivät rajoita tämän edelleen ajankohtaisen kuvauksen nostamista keskusteluun. Kirjoittaja kuvaa Kreikan väestökadon syytä. Maa autioitui ja kävi lopulta liian heikoksi puolustamaan itseään.<br /><br />Lainauksen kirjoittaja oli kreikkalainen historioitsija, jolla voisi kuvitella olevan näkemystä ja viisautta. Hän toimi Scipion neuvonantajana ja oli itse paikalla kun Rooma lopulta valloitti Karthagon. Hän oli luomassa Kreikalle uutta hallintojärjestelmää Rooman liitettyä alueen imperiumin osaksi. Kreikan heikkenemisen syynä oli hänen mukaansa väestökato, koska lapsia tehtiin liian vähän. Miehiä kiinnosti enemmän joutilas elämä ja lasten elintaso. Lapsia kyllä tehtiin, mutta kun miehet eivät tunnustaneet heitä, heidän <a href="https://www.ancient-origins.net/history/discovery-mass-baby-grave-under-roman-bathhouse-ashkelon-israel-002399">kohtalonsa oli sinetöity</a>. Suuren lapsikatraan kasvattaminenhan epäilemättä vaatii valtavan määrän työtä vaikkapa lapsettomuuden valitsemiseen verrattuna. Kun tulot käytetään yhden tai kahden lapsen kasvattamiseen useamman sijaan, lapsi voi viettää ylellistä elämää. Tämä kovin tutulta kuulostava ajattelu johti kaupunkien väestökatoon ja heikkenemiseen, kun tautien tai sotien viedessä lapsen talolle ei enää ollut jatkajaa.<br /><br />Kirjoittaja jatkoi, &quot;On this subject there is no need to ask the gods how we are to be relieved from such a curse: for any one in the world will tell you that it is by the men themselves if possible changing their objects of ambition; or, if that cannot be done, by passing laws for the preservation of infants.&quot; Oli ilmeistä, että miesten itse olisi tullut suunnata kunnianhimonsa toisin, tai sitten olisi pitänyt säätää lakeja vastasyntyneiden suojelemiseksi.&nbsp;<br /><br />Toki meitä ei vaikuta odottavan antiikin Kreikan kohtalo. Kun Rooma valtasi Akhaian liiton pääkaupungin, Korintin vuonna 148 eaa., miehet surmattiin ja naiset lapsineen myytiin orjiksi. Sen sijaan kansainvälistymme ja väestörakenteemme muuttuu pikku hiljaa väestöryhmien syntyvyyserojen mukaisesti. Kuitenkin, jotenkin tuntuisi mukavalta ajatella meidän kulttuurimme ja perinteidemme jatkuvan tulevaisuudessakin ja maamme säilyttävän kyvyn puolustautua ja tarjota turvalliset ja vakaat olosuhteet. Ja aika moni vaihtoehto on kaikesta huolimatta Suomen perinteisiä arvoja huonompi, esimerkiksi demokratian tai ihmisoikeuksien suhteen. Ja vaikka kysymys ei nykyisessä maailmantilanteessa ole enää selviämisestä sodissa, väestöpohjan koko vaikuttaa myös Suomen poliittiseen painoarvoon ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Mitä asialle sitten olisi tehtävissä?<br /><br />Polybios esitti antiikin oloissa Akhaian liiton kukistuttua jälkiviisaasti kaksi vaihtoehtoa: miehet pistävät elämässään prioriteetit uusiksi, tai vastasyntyneitä suojelevan lainsäädännön. Meillä vastasyntyneitä ei enää surmata heidän syntymänsä jälkeen, mutta Polybioksen ehdotusta nykyaikana vastaava abortinvastaisen lainsäädännön läpi saaminen Suomessa on yhtä epärealistinen ajatus, kuin mitä vastasyntyneiden surmaamisen tai heitteillejätön kieltävä laki olisi ollut Polybioksen kuvaamana aikana: Se ei tule tapahtumaan.&nbsp; Jäljelle jää nykyajan tasa-arvoisten miesten ja naisten prioriteettien muuttaminen lisääntymisen suhteen.&nbsp;<br /><br />Lapset eivät nykyajan kaupungistuneessa Suomessa enää pääsääntöisesti jää kotiin lisätyövoimaksi maatiloille tai omaishoitajiksi vanhuuden varalle. Moni on vanhustenhoidon tasosta käydyn keskustelun ja uutisoinnin jäljiltä kuitenkin epävarma omasta vanhuuden toimeentulostaan. Minusta paras tapa motivoida miehet ja naiset kasvattamaan lisää lapsia on sitoa lasten lukumäärä eläkkeisiin: Lapsilla olisi velvollisuus maksaa elossa oleville vanhemmilleen pientä prosentuaalista veroa ansio- ja pääomatuloistaan. Vero lisättäisiin lyhentämättöminä vanhempien eläkkeisiin, korvauksena lasten kasvattamisesta tehdystä työstä.<br /><br />Työllistynyt ja hyvin ansaitseva lapsi lisäisi siten lasten tuloihin suorassa suhteessa olevan summan verran vanhempien vanhuuden turvaa ja toimisi palkintona onnistuneesta kasvatustyöstä. Lasten määrä ja työllistyminen lisäisivät siten suoraan vanhemmilla eläkkeellä käytössään olevan rahan määrää, eikä lasten kiitollisuus vanhempia kohtaan jäisi vapaaehtoisuuden varaan. Lasten tunnustamisesta tuskin tulisi suurta ongelmaa ja lapsia kannattaisi tehdä niin paljon kuin heitä vain on mahdollista kasvattaa. Ehkä sen perinnönkin voisi sitten jättää lapsille hieman paremmin mielin, kun lapsilta tuleva vanhuuden turva olisi tuoreena mielessä? Vanhemman kuoltua lisäveroa ei enää perittäisi lapsilta.<br /><br />Mielelläni kuulisin, mikä tässä veronmaksajan suhteen melko kustannusneutraalissa ehdotuksessa on pielessä. Itse uskon Polybioksen olevan oikeassa ja että meillä on rikkaissa länsimaissa pääasiassa edellämainitut kaksi tapaa pitää maamme väestöpohjan suhteen kilpailukykyisinä. Näistä vaihtoehdoista aborttia ja syntyvyyden säännöstelyn rajoittamista toteuttamiskelpoisempi ratkaisu on saada ihmiset muuttamaan Polybioksen kehoituksen mukaisesti prioriteettejaan sen suhteen, miten he käyttävät elämänsä. Lapsien määrän ja vanhuuden turvan sitominen toisiinsa on ylläpitänyt syntyvyyttä hyvin kauan ihmiskunnan historiassa. Mielestäni meillä voisi olla eläkejärjestelmä, joka antaisi lapsettomillekin nykyisen kaltaisen turvan mutta palkitsisi lisää niitä, jotka ovat valinneet lasten tekemisen ja onnistuneet kasvattamaan työllistyneitä ja menestyneitä yhteiskunnan jäseniä.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> " For this evil grew upon us rapidly, and without attracting attention, by our men becoming perverted to a passion for show and money and the pleasures of an idle life, and accordingly either not marrying at all, or, if they did marry, refusing to rear the children that were born, or at most one or two out of a great number, for the sake of leaving them well off or bringing them up in extravagant luxury. For when there are only one or two sons, it is evident that, if war or pestilence carries off one, the houses must be left heirless: and, like swarms of bees, little by little the cities become sparsely inhabited and weak. " (Histories. Polybius. Evelyn S. Shuckburgh. translator. London, New York. Macmillan. 1889.)

Tämän lainauksen kirjoittaja kuoli noin 2100 vuotta sitten, ja sen kääntäjäkin 112 vuotta sitten, joten tekijänoikeudetkaan eivät rajoita tämän edelleen ajankohtaisen kuvauksen nostamista keskusteluun. Kirjoittaja kuvaa Kreikan väestökadon syytä. Maa autioitui ja kävi lopulta liian heikoksi puolustamaan itseään.

Lainauksen kirjoittaja oli kreikkalainen historioitsija, jolla voisi kuvitella olevan näkemystä ja viisautta. Hän toimi Scipion neuvonantajana ja oli itse paikalla kun Rooma lopulta valloitti Karthagon. Hän oli luomassa Kreikalle uutta hallintojärjestelmää Rooman liitettyä alueen imperiumin osaksi. Kreikan heikkenemisen syynä oli hänen mukaansa väestökato, koska lapsia tehtiin liian vähän. Miehiä kiinnosti enemmän joutilas elämä ja lasten elintaso. Lapsia kyllä tehtiin, mutta kun miehet eivät tunnustaneet heitä, heidän kohtalonsa oli sinetöity. Suuren lapsikatraan kasvattaminenhan epäilemättä vaatii valtavan määrän työtä vaikkapa lapsettomuuden valitsemiseen verrattuna. Kun tulot käytetään yhden tai kahden lapsen kasvattamiseen useamman sijaan, lapsi voi viettää ylellistä elämää. Tämä kovin tutulta kuulostava ajattelu johti kaupunkien väestökatoon ja heikkenemiseen, kun tautien tai sotien viedessä lapsen talolle ei enää ollut jatkajaa.

Kirjoittaja jatkoi, "On this subject there is no need to ask the gods how we are to be relieved from such a curse: for any one in the world will tell you that it is by the men themselves if possible changing their objects of ambition; or, if that cannot be done, by passing laws for the preservation of infants." Oli ilmeistä, että miesten itse olisi tullut suunnata kunnianhimonsa toisin, tai sitten olisi pitänyt säätää lakeja vastasyntyneiden suojelemiseksi. 

Toki meitä ei vaikuta odottavan antiikin Kreikan kohtalo. Kun Rooma valtasi Akhaian liiton pääkaupungin, Korintin vuonna 148 eaa., miehet surmattiin ja naiset lapsineen myytiin orjiksi. Sen sijaan kansainvälistymme ja väestörakenteemme muuttuu pikku hiljaa väestöryhmien syntyvyyserojen mukaisesti. Kuitenkin, jotenkin tuntuisi mukavalta ajatella meidän kulttuurimme ja perinteidemme jatkuvan tulevaisuudessakin ja maamme säilyttävän kyvyn puolustautua ja tarjota turvalliset ja vakaat olosuhteet. Ja aika moni vaihtoehto on kaikesta huolimatta Suomen perinteisiä arvoja huonompi, esimerkiksi demokratian tai ihmisoikeuksien suhteen. Ja vaikka kysymys ei nykyisessä maailmantilanteessa ole enää selviämisestä sodissa, väestöpohjan koko vaikuttaa myös Suomen poliittiseen painoarvoon ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Mitä asialle sitten olisi tehtävissä?

Polybios esitti antiikin oloissa Akhaian liiton kukistuttua jälkiviisaasti kaksi vaihtoehtoa: miehet pistävät elämässään prioriteetit uusiksi, tai vastasyntyneitä suojelevan lainsäädännön. Meillä vastasyntyneitä ei enää surmata heidän syntymänsä jälkeen, mutta Polybioksen ehdotusta nykyaikana vastaava abortinvastaisen lainsäädännön läpi saaminen Suomessa on yhtä epärealistinen ajatus, kuin mitä vastasyntyneiden surmaamisen tai heitteillejätön kieltävä laki olisi ollut Polybioksen kuvaamana aikana: Se ei tule tapahtumaan.  Jäljelle jää nykyajan tasa-arvoisten miesten ja naisten prioriteettien muuttaminen lisääntymisen suhteen. 

Lapset eivät nykyajan kaupungistuneessa Suomessa enää pääsääntöisesti jää kotiin lisätyövoimaksi maatiloille tai omaishoitajiksi vanhuuden varalle. Moni on vanhustenhoidon tasosta käydyn keskustelun ja uutisoinnin jäljiltä kuitenkin epävarma omasta vanhuuden toimeentulostaan. Minusta paras tapa motivoida miehet ja naiset kasvattamaan lisää lapsia on sitoa lasten lukumäärä eläkkeisiin: Lapsilla olisi velvollisuus maksaa elossa oleville vanhemmilleen pientä prosentuaalista veroa ansio- ja pääomatuloistaan. Vero lisättäisiin lyhentämättöminä vanhempien eläkkeisiin, korvauksena lasten kasvattamisesta tehdystä työstä.

Työllistynyt ja hyvin ansaitseva lapsi lisäisi siten lasten tuloihin suorassa suhteessa olevan summan verran vanhempien vanhuuden turvaa ja toimisi palkintona onnistuneesta kasvatustyöstä. Lasten määrä ja työllistyminen lisäisivät siten suoraan vanhemmilla eläkkeellä käytössään olevan rahan määrää, eikä lasten kiitollisuus vanhempia kohtaan jäisi vapaaehtoisuuden varaan. Lasten tunnustamisesta tuskin tulisi suurta ongelmaa ja lapsia kannattaisi tehdä niin paljon kuin heitä vain on mahdollista kasvattaa. Ehkä sen perinnönkin voisi sitten jättää lapsille hieman paremmin mielin, kun lapsilta tuleva vanhuuden turva olisi tuoreena mielessä? Vanhemman kuoltua lisäveroa ei enää perittäisi lapsilta.

Mielelläni kuulisin, mikä tässä veronmaksajan suhteen melko kustannusneutraalissa ehdotuksessa on pielessä. Itse uskon Polybioksen olevan oikeassa ja että meillä on rikkaissa länsimaissa pääasiassa edellämainitut kaksi tapaa pitää maamme väestöpohjan suhteen kilpailukykyisinä. Näistä vaihtoehdoista aborttia ja syntyvyyden säännöstelyn rajoittamista toteuttamiskelpoisempi ratkaisu on saada ihmiset muuttamaan Polybioksen kehoituksen mukaisesti prioriteettejaan sen suhteen, miten he käyttävät elämänsä. Lapsien määrän ja vanhuuden turvan sitominen toisiinsa on ylläpitänyt syntyvyyttä hyvin kauan ihmiskunnan historiassa. Mielestäni meillä voisi olla eläkejärjestelmä, joka antaisi lapsettomillekin nykyisen kaltaisen turvan mutta palkitsisi lisää niitä, jotka ovat valinneet lasten tekemisen ja onnistuneet kasvattamaan työllistyneitä ja menestyneitä yhteiskunnan jäseniä.

 

]]>
2 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263977-lasten-tuloihin-perustuva-lisaelake-motivoisi-kasvattamaan-lapsia#comments Alhainen syntyvyys Eläkkeet Maahanmuutto Suomen tulevaisuus vanhustenhoito Sun, 11 Nov 2018 01:09:43 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263977-lasten-tuloihin-perustuva-lisaelake-motivoisi-kasvattamaan-lapsia
Tarvitsevatko vanhukset kunniaperinnettä? http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263661-tarvitsevatko-vanhukset-kunniaperinnetta <p><strong>Tarvitsevatko vanhukset kunniaperinnettä?</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt="Image preview" src="http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagefield_thumbs/domain-18422/kuvat/kunnianosoitus.jpg?1541355645" /></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>&ldquo;Kun&nbsp;</strong><strong>painuvi</strong><strong>&nbsp;päät muun kansan,</strong>&nbsp;maan, me jääkärit uskoimme yhä. Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks&#39; aatos ylpeä, pyhä:&nbsp;<strong>Me nousemme</strong>&nbsp;kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa.&nbsp;<strong>Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa.&rdquo; (Jääkärimarssi)</strong></p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Sotiemme veteraanit taistelivat&nbsp;Suomen puolesta. He&nbsp;olivat ylpeitä isänmaastaan ja puolustivat omalla hengellään&nbsp;kotimaataan.&nbsp;Sodan jälkeen&nbsp;Suomen veteraanit ovat&nbsp;rakentaneet&nbsp;Suomea.&nbsp;Lotta&nbsp;Svärd&nbsp;oli vuosina 1920&ndash;1944 suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mielestämme on raskasta katsoa vanhusten jokapäiväistä elämää hyvinvointivaltiossa.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kun vanhuksen päät painuvat, me uskomme parempaan. On rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan toivoa on. Me nousemme teidän suomalaisten avulla ja kohtalot koittaa.</strong><strong>&nbsp;Aika uusi nyt&nbsp;Suomesta&nbsp;syntyvä on, se kasvaa, se ryntää se voittaa.</strong>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Suurin lahja historian sankareita kohtaan on&nbsp;vaaliuurnilla&nbsp;antaa ääni&nbsp;perussuomalaisille.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Moni vanhus kärsii elämän&nbsp;perustarpeiden täyttymättömyydestä,&nbsp;vaikka hoitohenkilökunta tekee&nbsp;parhaansa. Sipilän syy se on.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puutteita on&nbsp;hygienian hoidossa. Pesuun päästään kerran viikossa, jos silloinkaan. Perinteinen suomalainen sauna ja vasta ovat muisto vain. Lämmin vesikin&nbsp;haaveena.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Toiveena on suomalainen tavallinen kotiruoka. Riisipuuroa, karjalanpaistia&nbsp;perunoilla, puuroa ja rusinasoppaa. Pieni toive, mutta usein jää&nbsp;täyttymättä vanhukselle.&nbsp;Kotikalja janon veisi, jos vain sitä saisi. Ravinto on sitä ja tätä mutta lääkkeet ei edes sitä.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Asuntona pieni ja&nbsp;kylmä mökki.&nbsp; Usein ei edes sähköjä. Puita on, mutta miten ja kuka&nbsp;ne kantaa&nbsp;uuniin. Remonttiakin vanhuksen&nbsp;koti kaipaa, mutta ei ole tekijöitä eikä tekijöillä aikaa.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vierimätön liike&nbsp;sammuu, kun ei ole kahvan turvaa, ei ole ovissa kulkemisen tilaa&nbsp;eikä lattia anna armoa. Piha on liukas ja luminen, eikä töppönen nouse.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Yksin on ikkunasta katsottava, ei seuraa, ilta pimenee, mutta&nbsp;kukaan ei tule. Välittääkö kukaan.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Edes sukat voisi harrasteena tehdä, kun vain joku langat toisi.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Naapurin Manta liikkuu, ystävät käy ja elämä näyttää hyvää puolta. Mutta rahaa on ja palvelua hän voi ostaa.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ennen tuli minullekin kotiapu, mutta sekin säästösyistä lakkasi.&nbsp;Vanhuseläkekin on pieni, indeksit on nyt kohdillaan.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mikä arvoni&nbsp;on, olenko eriarvoinen suomalainen vanhus?&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Annammeko ajan valua ennen kuin on&nbsp;liian myöhäistä kunniaperinteelle?&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mervi Eskelinen&nbsp;</p> <p>Karin Karjalainen&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tarvitsevatko vanhukset kunniaperinnettä?

 

 

Image preview

 

“Kun painuvi päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä. Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks' aatos ylpeä, pyhä: Me nousemme kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa. Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa.” (Jääkärimarssi)

  

Sotiemme veteraanit taistelivat Suomen puolesta. He olivat ylpeitä isänmaastaan ja puolustivat omalla hengellään kotimaataan. Sodan jälkeen Suomen veteraanit ovat rakentaneet Suomea. Lotta Svärd oli vuosina 1920–1944 suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö.  

 

Mielestämme on raskasta katsoa vanhusten jokapäiväistä elämää hyvinvointivaltiossa. 

 

Kun vanhuksen päät painuvat, me uskomme parempaan. On rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan toivoa on. Me nousemme teidän suomalaisten avulla ja kohtalot koittaa. Aika uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se ryntää se voittaa. 

 

Suurin lahja historian sankareita kohtaan on vaaliuurnilla antaa ääni perussuomalaisille. 

 

Moni vanhus kärsii elämän perustarpeiden täyttymättömyydestä, vaikka hoitohenkilökunta tekee parhaansa. Sipilän syy se on. 

 

Puutteita on hygienian hoidossa. Pesuun päästään kerran viikossa, jos silloinkaan. Perinteinen suomalainen sauna ja vasta ovat muisto vain. Lämmin vesikin haaveena. 

 

Toiveena on suomalainen tavallinen kotiruoka. Riisipuuroa, karjalanpaistia perunoilla, puuroa ja rusinasoppaa. Pieni toive, mutta usein jää täyttymättä vanhukselle. Kotikalja janon veisi, jos vain sitä saisi. Ravinto on sitä ja tätä mutta lääkkeet ei edes sitä. 

 

Asuntona pieni ja kylmä mökki.  Usein ei edes sähköjä. Puita on, mutta miten ja kuka ne kantaa uuniin. Remonttiakin vanhuksen koti kaipaa, mutta ei ole tekijöitä eikä tekijöillä aikaa. 

 

Vierimätön liike sammuu, kun ei ole kahvan turvaa, ei ole ovissa kulkemisen tilaa eikä lattia anna armoa. Piha on liukas ja luminen, eikä töppönen nouse. 

 

Yksin on ikkunasta katsottava, ei seuraa, ilta pimenee, mutta kukaan ei tule. Välittääkö kukaan.  

 

Edes sukat voisi harrasteena tehdä, kun vain joku langat toisi.  

 

Naapurin Manta liikkuu, ystävät käy ja elämä näyttää hyvää puolta. Mutta rahaa on ja palvelua hän voi ostaa.  

 

Ennen tuli minullekin kotiapu, mutta sekin säästösyistä lakkasi. Vanhuseläkekin on pieni, indeksit on nyt kohdillaan. 

 

Mikä arvoni on, olenko eriarvoinen suomalainen vanhus? 

 

Annammeko ajan valua ennen kuin on liian myöhäistä kunniaperinteelle?  

 

Mervi Eskelinen 

Karin Karjalainen 

 

 

 

]]>
36 http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263661-tarvitsevatko-vanhukset-kunniaperinnetta#comments Isänmaallisuus vanhustenhoito Yhteiskunta Sun, 04 Nov 2018 18:23:22 +0000 Karin Karjalainen http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263661-tarvitsevatko-vanhukset-kunniaperinnetta
Vanhuksen on vaikea ottaa apua, syyttää päättäjä syytöntä http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263408-vanhuksen-on-vaikea-ottaa-apua-syyttaa-paattaja-syytonta <p>Syypää ei ole sekään minulle rakas vanhus, joka oli vuodet lääkintälottana pahimmilla rintamilla eikä silti suostunut 90-vuotiaana vastaanottamaan viranomaisilta jeesausta,</p><ul><li>joka lapsesta asti auttoi pyytämättä jokaista kohdalle sattuvaa,</li><li>joka kunnioitti ja kohteli rakasten jokaista,</li><li>joka kertoi ihailleensa ja auttaneensa lapsesta asti vanhuksia,</li><li>joka hoiti vanhempansa kotona loppuun asti, vaikka kävi päivisin raskaassa työssä,</li><li>joka nukkui isänsä apuna toisessa hetekan puoliskossa voidakseen hoitaa öisinkin isäänsä, keuhkosyövän uhria,</li><li>joka yritti tukahduttaa viimeistäkin verensyöksyä, sitä johon isä sitten tukehtui,</li><li>joka hoiti nurkumatta puolisonsa loppuun saakka vaikka oli itse monisairas vanhus.</li></ul><p>Hänen moraalillaan ei olisi pakotettu hauraita vanhuksia jonottamaan kaupungin toisella puolen pakkasessa toista tuntia pakkasessa rokotetta, joka sitten loppui,</p><ul><li>maristu julkisesti työn raskaudesta,</li><li>nöyryytetty ja ohjastettu vanhuksia,</li><li>levitetty somessa päivittäin useita pilakuvia vanhuksista rumina, ilkeinä, liian lihavina, liian laihoina, vanhanaikaisina, mauttomasti pukeutuvina, ahneina, kiusankappaleina,</li><li>ylläpidetty ns. lääkärin etiikkaa, vaan hänellä olevaa lotan ja omaishoitajan etiikkaa.</li></ul><p>Hän oli oppinut kunnioittamaan ja rakastamaan vanhaa,</p><ul><li>kantamaan tämän kassia,</li><li>taluttamaan kadun yli,</li><li>viemään ruokaa,</li><li>kysymään miten voi auttaa,</li><li>tekemään työnsä kiitollisena siitä,</li><li>rintaleikkauksen jälkeen tulemaan päivittäin töihin 1&frac12; tuntia aiemmin kuin muut jotta ehti tehdä hommansa, johon kuului myös kansioitten kurkottelua,</li><li>olemaan neuvomatta ja väheksymättä ainoaakaan,</li><li>kohtelemaan jokaista samoin välittämättä kenenkään asemasta, varallisuudesta, sijasta valtahierarkiassa,</li><li>kunnioittamaan jokaisen yksityisyyttä.</li></ul><p>Hän ei kertonut hoitajille - vaikka ei saanut penninkään korvausta omaishoidosta -,</p><ul><li>muistaako hänen oma hoidokkinsa päivämäärän,</li><li>käyttääkö tämä ostoslistaa,</li><li>miten tämä kohtelee häntä,</li><li>onko perheessä varmasti kolme lämmintä ateriaa päivässä</li><li>väsyttääkö häntä.</li></ul><p><strong>Ollaan yhdenvertaisia byrokraattien kanssa. Mennään siis heidän kotiinsa besserwissereinä ja määräilijöinä tarkastamaan lämpimien aterioitten määrä ja monipuolisuus, ostoslistojen käyttö, siisteys, vaatehuolto jne jne jne.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syypää ei ole sekään minulle rakas vanhus, joka oli vuodet lääkintälottana pahimmilla rintamilla eikä silti suostunut 90-vuotiaana vastaanottamaan viranomaisilta jeesausta,

  • joka lapsesta asti auttoi pyytämättä jokaista kohdalle sattuvaa,
  • joka kunnioitti ja kohteli rakasten jokaista,
  • joka kertoi ihailleensa ja auttaneensa lapsesta asti vanhuksia,
  • joka hoiti vanhempansa kotona loppuun asti, vaikka kävi päivisin raskaassa työssä,
  • joka nukkui isänsä apuna toisessa hetekan puoliskossa voidakseen hoitaa öisinkin isäänsä, keuhkosyövän uhria,
  • joka yritti tukahduttaa viimeistäkin verensyöksyä, sitä johon isä sitten tukehtui,
  • joka hoiti nurkumatta puolisonsa loppuun saakka vaikka oli itse monisairas vanhus.

Hänen moraalillaan ei olisi pakotettu hauraita vanhuksia jonottamaan kaupungin toisella puolen pakkasessa toista tuntia pakkasessa rokotetta, joka sitten loppui,

  • maristu julkisesti työn raskaudesta,
  • nöyryytetty ja ohjastettu vanhuksia,
  • levitetty somessa päivittäin useita pilakuvia vanhuksista rumina, ilkeinä, liian lihavina, liian laihoina, vanhanaikaisina, mauttomasti pukeutuvina, ahneina, kiusankappaleina,
  • ylläpidetty ns. lääkärin etiikkaa, vaan hänellä olevaa lotan ja omaishoitajan etiikkaa.

Hän oli oppinut kunnioittamaan ja rakastamaan vanhaa,

  • kantamaan tämän kassia,
  • taluttamaan kadun yli,
  • viemään ruokaa,
  • kysymään miten voi auttaa,
  • tekemään työnsä kiitollisena siitä,
  • rintaleikkauksen jälkeen tulemaan päivittäin töihin 1½ tuntia aiemmin kuin muut jotta ehti tehdä hommansa, johon kuului myös kansioitten kurkottelua,
  • olemaan neuvomatta ja väheksymättä ainoaakaan,
  • kohtelemaan jokaista samoin välittämättä kenenkään asemasta, varallisuudesta, sijasta valtahierarkiassa,
  • kunnioittamaan jokaisen yksityisyyttä.

Hän ei kertonut hoitajille - vaikka ei saanut penninkään korvausta omaishoidosta -,

  • muistaako hänen oma hoidokkinsa päivämäärän,
  • käyttääkö tämä ostoslistaa,
  • miten tämä kohtelee häntä,
  • onko perheessä varmasti kolme lämmintä ateriaa päivässä
  • väsyttääkö häntä.

Ollaan yhdenvertaisia byrokraattien kanssa. Mennään siis heidän kotiinsa besserwissereinä ja määräilijöinä tarkastamaan lämpimien aterioitten määrä ja monipuolisuus, ostoslistojen käyttö, siisteys, vaatehuolto jne jne jne.

]]>
4 http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263408-vanhuksen-on-vaikea-ottaa-apua-syyttaa-paattaja-syytonta#comments Byrokratia Ihmisarvo Työuupumus Vanhukset vanhustenhoito Wed, 31 Oct 2018 00:36:30 +0000 Katriina Kajannes http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263408-vanhuksen-on-vaikea-ottaa-apua-syyttaa-paattaja-syytonta
Vanhukset kaipaa parempaa hoivaa ja seuraa http://jariekilpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262069-vanhukset-kaipaa-parempaa-hoivaa-ja-seuraa <p>Vanhukset kaipaa parempaa hoivaa ja seuraa</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>On hyvä että kotona asumista tuetaan, mutta tukea pitäisi antaa enemmän. Pikaiset lääkkeiden jaot eivät ole riittävää. Hoitajamitoitusta on korjattava. Mikäli vanhus makaa sängyssä kaiket päivät ja siellä käydään 3 kertaa päivässä vaipat vaihtamassa, silloin kotona asuminen ei ole enää turvallista.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalta vanhus saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka pystyy vielä liikkumaankin. Voisi olla matalan kynnyksen ryhmäkoteja, missä jokaisella on omat huoneet ja yhteistiloja. Paikalla ei olisi hoitoa vaan sellaiset jotka tarvitsevat, niin saisivat kotihoitoa kuten kotiinsa. Mikäli sitten vanhuksen tila huononee, niin sitten jossain vaiheessa tulee aika siirtyä palvelukotiin tai vuodeosastolle.</p><p>&nbsp;</p><p>Huonommassa kunnossa olevat vanhukset sitten hoivakoteihin tai terveyskeskuksen vuodeosastoille.</p><p>&nbsp;</p><p>Kodissa tietenkin mahdollisuus olla niin pitkään kuin mahdollista, mutta pitäisi olla muutakin tarjolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Vanhusten asiat olisi saatava paremmalle tolalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmaisia bussilippujakin ehdotettu kaikille eläkeläisille.</p><p>Minä en kannata sellaista, sillä eläkeläisiä on erilaisia ja erittäin hyvä tuloisiakin. Jotkut on takuueläkkeellä 775,27&nbsp; eur /kk ja joillakin on vaikka 2 500 eur eläketulot.</p><p>Meidän pitää kohdistaa aina edut niitä tarvitsijoille eikä antaa kaikille.</p><p>&nbsp;</p><p>Eläkeläisille on jo alennusliput käytössä Helsingin seudun liikenteen alueella.</p><p>Tällä hetkelläkin eläkeläisille on alennuksia lippujen hinnoissa HSL:n alueella. 25% kansaneläkettä saaville&nbsp; mikäli saa takuueläkettä on&nbsp; 50 % alennus.</p><p><a href="https://www.hsl.fi/liput-ja-hinnat/alennusliput/elakelaiset" title="https://www.hsl.fi/liput-ja-hinnat/alennusliput/elakelaiset">https://www.hsl.fi/liput-ja-hinnat/alennusliput/elakelaiset</a></p><p>&nbsp;</p><p>On paljon muita asioita jota pitäisi parantaa.</p><p>Vanhusten saama apu kotiin on riittämätöntä ja vanhuksella pitäis olla oikeus päästä palvelukotiin, jos ei enää omassa kodissa uskalla asua tai on yksinäinen.</p><p>Minusta tärkeintä on laittaa ensin vanhusten asumisasiat kuntoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Taitetun indeksin korjaaminen pieni- ja keskituloiselta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanhukset kaipaa parempaa hoivaa ja seuraa

 

 

On hyvä että kotona asumista tuetaan, mutta tukea pitäisi antaa enemmän. Pikaiset lääkkeiden jaot eivät ole riittävää. Hoitajamitoitusta on korjattava. Mikäli vanhus makaa sängyssä kaiket päivät ja siellä käydään 3 kertaa päivässä vaipat vaihtamassa, silloin kotona asuminen ei ole enää turvallista.

 

Toisaalta vanhus saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka pystyy vielä liikkumaankin. Voisi olla matalan kynnyksen ryhmäkoteja, missä jokaisella on omat huoneet ja yhteistiloja. Paikalla ei olisi hoitoa vaan sellaiset jotka tarvitsevat, niin saisivat kotihoitoa kuten kotiinsa. Mikäli sitten vanhuksen tila huononee, niin sitten jossain vaiheessa tulee aika siirtyä palvelukotiin tai vuodeosastolle.

 

Huonommassa kunnossa olevat vanhukset sitten hoivakoteihin tai terveyskeskuksen vuodeosastoille.

 

Kodissa tietenkin mahdollisuus olla niin pitkään kuin mahdollista, mutta pitäisi olla muutakin tarjolla.

 

Vanhusten asiat olisi saatava paremmalle tolalle.

 

Ilmaisia bussilippujakin ehdotettu kaikille eläkeläisille.

Minä en kannata sellaista, sillä eläkeläisiä on erilaisia ja erittäin hyvä tuloisiakin. Jotkut on takuueläkkeellä 775,27  eur /kk ja joillakin on vaikka 2 500 eur eläketulot.

Meidän pitää kohdistaa aina edut niitä tarvitsijoille eikä antaa kaikille.

 

Eläkeläisille on jo alennusliput käytössä Helsingin seudun liikenteen alueella.

Tällä hetkelläkin eläkeläisille on alennuksia lippujen hinnoissa HSL:n alueella. 25% kansaneläkettä saaville  mikäli saa takuueläkettä on  50 % alennus.

https://www.hsl.fi/liput-ja-hinnat/alennusliput/elakelaiset

 

On paljon muita asioita jota pitäisi parantaa.

Vanhusten saama apu kotiin on riittämätöntä ja vanhuksella pitäis olla oikeus päästä palvelukotiin, jos ei enää omassa kodissa uskalla asua tai on yksinäinen.

Minusta tärkeintä on laittaa ensin vanhusten asumisasiat kuntoon.

 

Taitetun indeksin korjaaminen pieni- ja keskituloiselta.

]]>
1 http://jariekilpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262069-vanhukset-kaipaa-parempaa-hoivaa-ja-seuraa#comments laitoshoito Palvelukoti Vanhusten asuminen vanhustenhoito Fri, 05 Oct 2018 08:47:19 +0000 Jari Kilpinen http://jariekilpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262069-vanhukset-kaipaa-parempaa-hoivaa-ja-seuraa
Vanhustemme hoitojärjestelmä kaipaa remontin http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261957-vanhustemme-hoitojarjestelma-kaipaa-remontin <p>Julkisuudessa esiintyy jatkuvia hätähuutoja omaisten, alan ammatilaisten, median ja juristienkin suunnalta vanhustemme ala-arvoisista kohtaloista ja suoranaisesta heitteellejättämisestä hoitoprosesseissamme. Hiljattain nähty Tasemummot-ohjelma TV:ssä oli vain yksi näkymä jäävuoren huipusta. Vanhustenhoito ja sosiaalitoimen organisaatiot ovat täynnä alan ammatilaisia, jotka vilpittömällä &nbsp;ja vakaumuksellisella tavalla työskentelevät parhaansa mukaan ikäihmisten hyvinvoinnin eteen. Yhteiskunnan käyttämä taloudellinen panostus on suuri ja kasvaa kaiken aikaa. Tästä huolimata vahustenhoito ei toimi. Väitän, että kriittinen parannuskohta on hoitoprosessien ja hoidon johtamisen kunnon remontti !</p><hr /><p>Olen itse kohdannut omien iäkkäiden vanhempieni sairastumisen kautta Helsingissä hoitoprosessit, jossa niiden toimimattomuuden vuoksi tehdään toistuvasti virheellisiä sijoituspäätöksiä ja hoitoon liittyviä virheitä, kuten kuten hälytysrannekkeiden järjestämisen unohduksi, ja ikäihmisten siirtelyä paikasta toiseen ilman ihmisen kannalta toimivaa perustetta. Sekä yhteisiä varoja tuhlataan, että vanhat ihmisemme kärsivät. Olen eri sairaaloissa ja laitoksissa kohdannut toistuvasti vanhoja ihmisiä, jotka ovat pysäyttäneet minut ja asiallisesti esitelleet itsensä ja pyytäneet apua: heille ei ole selvitetty hoitosuunnitelmaa ja ymmärrys hoitosuunnitelmasta on epäselvä tai puuttuu.</p><p>Mielestäni ydinongelma on se, että hyvin vaativaa asiantuntemusta tarvitsevassa toimintaprosessissa puuttuu todellinen päätöksentekijä, joka aidosti ja perehtyen tutustuu ihmisen tilanteeseen. Sairaalaympäristössä lääkäreille on annettu auktoriteetti, jota useimmiten ei vanhojen ihmisten siirtyessä paikasta toiseen osata ottaa tai ei voida ottaa. Aktiivinen terapeutti voi esimerkiksi ottaa tosiasiallisen päätöksen vanhan ihmisen kotiuttamisesta. Samalla yläpäästä tulee paineet kotiuttaa vanha ihminen &quot;hinnalla millä hyvänsä&quot;, koska on hurskaalta kuulostavalta tavalla päätetty, että ihmisen tulee voida asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Jatkuvan parantamisen periaatteeseen kuuluvat asiakaspalautteiden keräämiset loistavat poissaolollaan.</p><p>Vanhustenhoitamisen prosessit ja johtaminen kaipaa oleellisen remontin ja uudelleenajattelun, jossa näiden arvokkaiden ihmisten erittäin vaativan hoitoketjukokonaisuuden johtamiseen tulee panostaa aivan toisella tavalla. Jos johtamisen laatu olisi samalla tasolla vaikkapa autotehtaassa, niin meillä ei tulisi prosessista ulos ainuttakaan laadukasta autoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkisuudessa esiintyy jatkuvia hätähuutoja omaisten, alan ammatilaisten, median ja juristienkin suunnalta vanhustemme ala-arvoisista kohtaloista ja suoranaisesta heitteellejättämisestä hoitoprosesseissamme. Hiljattain nähty Tasemummot-ohjelma TV:ssä oli vain yksi näkymä jäävuoren huipusta. Vanhustenhoito ja sosiaalitoimen organisaatiot ovat täynnä alan ammatilaisia, jotka vilpittömällä  ja vakaumuksellisella tavalla työskentelevät parhaansa mukaan ikäihmisten hyvinvoinnin eteen. Yhteiskunnan käyttämä taloudellinen panostus on suuri ja kasvaa kaiken aikaa. Tästä huolimata vahustenhoito ei toimi. Väitän, että kriittinen parannuskohta on hoitoprosessien ja hoidon johtamisen kunnon remontti !


Olen itse kohdannut omien iäkkäiden vanhempieni sairastumisen kautta Helsingissä hoitoprosessit, jossa niiden toimimattomuuden vuoksi tehdään toistuvasti virheellisiä sijoituspäätöksiä ja hoitoon liittyviä virheitä, kuten kuten hälytysrannekkeiden järjestämisen unohduksi, ja ikäihmisten siirtelyä paikasta toiseen ilman ihmisen kannalta toimivaa perustetta. Sekä yhteisiä varoja tuhlataan, että vanhat ihmisemme kärsivät. Olen eri sairaaloissa ja laitoksissa kohdannut toistuvasti vanhoja ihmisiä, jotka ovat pysäyttäneet minut ja asiallisesti esitelleet itsensä ja pyytäneet apua: heille ei ole selvitetty hoitosuunnitelmaa ja ymmärrys hoitosuunnitelmasta on epäselvä tai puuttuu.

Mielestäni ydinongelma on se, että hyvin vaativaa asiantuntemusta tarvitsevassa toimintaprosessissa puuttuu todellinen päätöksentekijä, joka aidosti ja perehtyen tutustuu ihmisen tilanteeseen. Sairaalaympäristössä lääkäreille on annettu auktoriteetti, jota useimmiten ei vanhojen ihmisten siirtyessä paikasta toiseen osata ottaa tai ei voida ottaa. Aktiivinen terapeutti voi esimerkiksi ottaa tosiasiallisen päätöksen vanhan ihmisen kotiuttamisesta. Samalla yläpäästä tulee paineet kotiuttaa vanha ihminen "hinnalla millä hyvänsä", koska on hurskaalta kuulostavalta tavalla päätetty, että ihmisen tulee voida asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Jatkuvan parantamisen periaatteeseen kuuluvat asiakaspalautteiden keräämiset loistavat poissaolollaan.

Vanhustenhoitamisen prosessit ja johtaminen kaipaa oleellisen remontin ja uudelleenajattelun, jossa näiden arvokkaiden ihmisten erittäin vaativan hoitoketjukokonaisuuden johtamiseen tulee panostaa aivan toisella tavalla. Jos johtamisen laatu olisi samalla tasolla vaikkapa autotehtaassa, niin meillä ei tulisi prosessista ulos ainuttakaan laadukasta autoa.

]]>
5 http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261957-vanhustemme-hoitojarjestelma-kaipaa-remontin#comments Julkisen terveydenhuollon johtaminen Maakunta- ja sote-uudistus vanhustenhoito Wed, 03 Oct 2018 08:50:41 +0000 Vesa Helkkula http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261957-vanhustemme-hoitojarjestelma-kaipaa-remontin
Vanhustemme hoito hälyttävällä tasolla. Kaivataanko tätä varte SOTE-uudistus ? http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261395-vanhustemme-hoito-halyttavalla-tasolla-kaivataanko-tata-varte-sote-uudistus <p>Olen kohdannut järkytyksellä Helsingissä iäkkäiden vanhempien sairastuttua ikäihmisten hoitamisen prosessien ja johtamisen tehottomuuden ja kyvyttömyyden vastata vanhojen ihmisten tarpeisiin. SoTe-organisaatiot ovat pullollaan kovan luokan terveydenhoidon ammattilaisia, joista valtaosa pyrkii vilpittömästi &nbsp;huolehtimaan vanhojen ihmisten hyvinvoinnista. Johtaminen ja prosessit eivät kuitenkaan toimi: todellinen päätöksentekijä puuttuu, saatavilla olevaa tietoa ei osata hyödyntää päätöksiin ja laadukkaan toiminnan toteuttamiselle välttämätöntä asiakaspalautetta ei kerätä tai sitä ei hyödynnetä. Tilanne johtaa byrokraattisiin päätöksiin, tehottomiin edestakaisin siirtymisiin, hoitovirheisiin ja vanhojen ihmisten kärsimykseen ja kotihoidossa jopa heitteellejättöihin.</p><p>Läpi maan ulottuva hurskaalta kuulostava periaate siitä, että vanhuksen tulisi voida asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista on johtanut siihen, että välttämättömiä laitospaikkoja on liian vähän ja vanhustenhoidossa mukana olevat tunnustavat avoimesti, että laitospaikoille kuuluvia ikäihmisiä yritetään viimeiseen asti työntää kotiin, jossa he eivät tosiasiassa pärjää. Kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat vanhukset, joiden puolta ei ole pitämässä asioihin perehtyvät omaiset. Omaisillekin selviää byrokratian koukeroista, esim. laitospaikan haun käynnistävä SAP-proseesi ja sen kiemurat vasta pitkän vaiheen jälkeen - usein liian. myöhään.</p><p>Espoon sosiaalilautakunnan jäsen kertoi, että Espoo päätti lisätä kotihoidon henkilöstöä runsaasti, jotta vanhusten tilanne voidaan paremmin - tai jotenkin - hallita. Hakemuksia tehtäviin ei tahdo tulla. Hyvinkäällä tilanne on vielä huolestuttavampi. Eräs siellä toimiva hoitaja kuvasi tilanneta hyvin sekaiseksi ja, että vanhusten hoito on hyvin vaikeassa tilassa. &nbsp; &nbsp;- &nbsp; &nbsp;Voisiko SOTE maakunta -uudistus ravistella rakenteita, jotta perusjohtaminen tiedon hyödyntämisineen saataisiin toimimaan, kustannuksia säästäen ?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen kohdannut järkytyksellä Helsingissä iäkkäiden vanhempien sairastuttua ikäihmisten hoitamisen prosessien ja johtamisen tehottomuuden ja kyvyttömyyden vastata vanhojen ihmisten tarpeisiin. SoTe-organisaatiot ovat pullollaan kovan luokan terveydenhoidon ammattilaisia, joista valtaosa pyrkii vilpittömästi  huolehtimaan vanhojen ihmisten hyvinvoinnista. Johtaminen ja prosessit eivät kuitenkaan toimi: todellinen päätöksentekijä puuttuu, saatavilla olevaa tietoa ei osata hyödyntää päätöksiin ja laadukkaan toiminnan toteuttamiselle välttämätöntä asiakaspalautetta ei kerätä tai sitä ei hyödynnetä. Tilanne johtaa byrokraattisiin päätöksiin, tehottomiin edestakaisin siirtymisiin, hoitovirheisiin ja vanhojen ihmisten kärsimykseen ja kotihoidossa jopa heitteellejättöihin.

Läpi maan ulottuva hurskaalta kuulostava periaate siitä, että vanhuksen tulisi voida asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista on johtanut siihen, että välttämättömiä laitospaikkoja on liian vähän ja vanhustenhoidossa mukana olevat tunnustavat avoimesti, että laitospaikoille kuuluvia ikäihmisiä yritetään viimeiseen asti työntää kotiin, jossa he eivät tosiasiassa pärjää. Kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat vanhukset, joiden puolta ei ole pitämässä asioihin perehtyvät omaiset. Omaisillekin selviää byrokratian koukeroista, esim. laitospaikan haun käynnistävä SAP-proseesi ja sen kiemurat vasta pitkän vaiheen jälkeen - usein liian. myöhään.

Espoon sosiaalilautakunnan jäsen kertoi, että Espoo päätti lisätä kotihoidon henkilöstöä runsaasti, jotta vanhusten tilanne voidaan paremmin - tai jotenkin - hallita. Hakemuksia tehtäviin ei tahdo tulla. Hyvinkäällä tilanne on vielä huolestuttavampi. Eräs siellä toimiva hoitaja kuvasi tilanneta hyvin sekaiseksi ja, että vanhusten hoito on hyvin vaikeassa tilassa.    -    Voisiko SOTE maakunta -uudistus ravistella rakenteita, jotta perusjohtaminen tiedon hyödyntämisineen saataisiin toimimaan, kustannuksia säästäen ?

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261395-vanhustemme-hoito-halyttavalla-tasolla-kaivataanko-tata-varte-sote-uudistus#comments Maakunta- ja sote-uudistus vanhustenhoito Sat, 22 Sep 2018 15:52:47 +0000 Vesa Helkkula http://vesahelkkula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261395-vanhustemme-hoito-halyttavalla-tasolla-kaivataanko-tata-varte-sote-uudistus
Tietämättömyys on valtaa fasismissa ja Sipilän Suomessa http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255740-tietamattomyys-on-valtaa-fasismissa-ja-sipilan-suomessa <p><a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805232200964222_u0.shtml">Tuomio tuli kouluikäisten pitämisestä vaipoissa</a>. Mutta vanhuksia kohdellaan niin ympäri maan. Heidänkään ei anneta pureskella ruokaansa: kenelläkään ei ole aikaa syöttää heitä.</p><p>Fasismi ei ole joko tai. Se on ikuinen, ajaton ja paikaton, kuten byrokratiakin. Suomessa ne ovat tutkitusti siementäneet hyvin ja versoneet siunatussa maassa.</p><ul><li>Huolestu, jos johtajan kannatus on valtava. Jos median omistus keskittyy. Jos asiantuntijoita vaiennetaan. Jos kandit hallitsevat tohtoreita, riistävät heiltä työpaikat ja sylkevät heidän silmilleen. Jos kerskarakentaminen korvaa kohtuullisuuden. Jos propaganda korvaa tiedon. Jos kilpaurheilu korvaa sivistyksen. Jos viihde korvaa taiteen. Jos kirjoja poltetaan. Jos sotaiset, miehiset valta- ja kilpailuarvot ovat etualalla. Jos juutalaisia/&rdquo;juutalaisia&rdquo;, vanhuksia, sairaita ja vammaisia eristetään muista, alistetaan ja aletaan vainota. Jos <em>Arbeit macht frei</em> kaikuu kansakunnan yllä. &nbsp;</li></ul><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuomio tuli kouluikäisten pitämisestä vaipoissa. Mutta vanhuksia kohdellaan niin ympäri maan. Heidänkään ei anneta pureskella ruokaansa: kenelläkään ei ole aikaa syöttää heitä.

Fasismi ei ole joko tai. Se on ikuinen, ajaton ja paikaton, kuten byrokratiakin. Suomessa ne ovat tutkitusti siementäneet hyvin ja versoneet siunatussa maassa.

  • Huolestu, jos johtajan kannatus on valtava. Jos median omistus keskittyy. Jos asiantuntijoita vaiennetaan. Jos kandit hallitsevat tohtoreita, riistävät heiltä työpaikat ja sylkevät heidän silmilleen. Jos kerskarakentaminen korvaa kohtuullisuuden. Jos propaganda korvaa tiedon. Jos kilpaurheilu korvaa sivistyksen. Jos viihde korvaa taiteen. Jos kirjoja poltetaan. Jos sotaiset, miehiset valta- ja kilpailuarvot ovat etualalla. Jos juutalaisia/”juutalaisia”, vanhuksia, sairaita ja vammaisia eristetään muista, alistetaan ja aletaan vainota. Jos Arbeit macht frei kaikuu kansakunnan yllä.  

 

]]>
16 http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255740-tietamattomyys-on-valtaa-fasismissa-ja-sipilan-suomessa#comments Fasismi Juha Sipilän hallitus Maisteri Omistus vanhustenhoito Wed, 23 May 2018 18:04:57 +0000 Katriina Kajannes http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255740-tietamattomyys-on-valtaa-fasismissa-ja-sipilan-suomessa
Vanhukset heitteillä? Tarttisko tehrä jotain? http://tiinatuomela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255581-vanhukset-heitteilla-tarttisko-tehra-jotain <p>Huolestuneena olemme saaneet seurata uutisointeja kotoa löydetyistä, huonokuntoisista vanhuksista. Yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa 3000-5000/vuosi. Erityisesti muistisairaiden määrä lisääntyy merkittävästi. Samaan aikaan yksinäisten ikäihmisten itsemurhien määrä on noussut. Myös alkoholiongelmat ovat lisääntyneet. Useat elävät köyhyysloukussa ja joutuvat hakemaan ruokansa ruoka-apujonoista. Tämä kaikki on suuri hätähuuto.</p><p>Ikäihmiset ovat toki usein myös toimintakykyisempiä kuin ennen. Yhteiskuntamme digitalisaatio aiheuttaa suuria haasteita senioreille. Erilaisten palvelujen suunnittelussa seniorien oman äänen tulisikin kuulua selvästi. On itsestään selvää, että kotipalvelu ja eriasteinen palveluasuminen tulevat tarvitsemaan lisää resursseja. Hoitajamiehityksen tulee olla riittävä niin kotipalveluissa kuin hoivalaitoksissa.</p><p>Puhumme usein nuorisotakuusta, asuntotakuusta ja harrastetakuusta. Ikäihmisille soisin ensinnäkin <strong>ulkoilutakuun</strong>. Jokaisen tulee päästä vähintään kahdesti viikossa ulkoilemaan. <strong>Ruokailutakuu</strong> on myös tärkeä. Etenkin hoivalaitoksissa vanhuksista on jopa 60% aliravittuja. He syövät hitaasti ja usein tarvitsevat avustajaa. Syömätön lautanen tulkitaan helposti siten, että vanhuksella ei olekaan nälkä, vaikka hän tarvitsisikin vain enemmän aikaa ja apua ruokailuun. <strong>Hygieniatakuun</strong> voisi tähän liittää. Kestovaippojen määrää ei saa rajoittaa ja henkilökuntaa tarvitaan avustamaan ikäihmisiä wc-käynneillä. Lisäksi vielä <strong>yhteisötakuu</strong>. Kaikki tarvitsevat seuraa ja tärkeää olisi yhteisöllinen kohtaaminen yli ikärajojen.</p><p>Ikäihmiset tarvitsevat oman puolestapuhujan, vanhusasiainvaltuutetun, joka lapsiasiavaltuutetun tapaan toimii äänitorvena ja edunvalvojana sekä vaikuttaa päättäjiin ja sitä kautta lainsäädäntöön. Todellakin tarvitsemme valtakunnallista vanhustyön koordinoijaa, jotta ikäihmisten arvokas elämä ja yhdenvertaisuus toteutuu.</p><p>Kansalaisaloite.fi -sivustolla on 1.4 alkaen kerätty kannatusilmoituksia viran perustamiseksi Suomeen. Käythän allekirjoittamassa <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3086" target="_blank"><u>https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3086</u></a>. Nyt on korkea aika ryhtyä sanoista tekoihin!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huolestuneena olemme saaneet seurata uutisointeja kotoa löydetyistä, huonokuntoisista vanhuksista. Yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa 3000-5000/vuosi. Erityisesti muistisairaiden määrä lisääntyy merkittävästi. Samaan aikaan yksinäisten ikäihmisten itsemurhien määrä on noussut. Myös alkoholiongelmat ovat lisääntyneet. Useat elävät köyhyysloukussa ja joutuvat hakemaan ruokansa ruoka-apujonoista. Tämä kaikki on suuri hätähuuto.

Ikäihmiset ovat toki usein myös toimintakykyisempiä kuin ennen. Yhteiskuntamme digitalisaatio aiheuttaa suuria haasteita senioreille. Erilaisten palvelujen suunnittelussa seniorien oman äänen tulisikin kuulua selvästi. On itsestään selvää, että kotipalvelu ja eriasteinen palveluasuminen tulevat tarvitsemaan lisää resursseja. Hoitajamiehityksen tulee olla riittävä niin kotipalveluissa kuin hoivalaitoksissa.

Puhumme usein nuorisotakuusta, asuntotakuusta ja harrastetakuusta. Ikäihmisille soisin ensinnäkin ulkoilutakuun. Jokaisen tulee päästä vähintään kahdesti viikossa ulkoilemaan. Ruokailutakuu on myös tärkeä. Etenkin hoivalaitoksissa vanhuksista on jopa 60% aliravittuja. He syövät hitaasti ja usein tarvitsevat avustajaa. Syömätön lautanen tulkitaan helposti siten, että vanhuksella ei olekaan nälkä, vaikka hän tarvitsisikin vain enemmän aikaa ja apua ruokailuun. Hygieniatakuun voisi tähän liittää. Kestovaippojen määrää ei saa rajoittaa ja henkilökuntaa tarvitaan avustamaan ikäihmisiä wc-käynneillä. Lisäksi vielä yhteisötakuu. Kaikki tarvitsevat seuraa ja tärkeää olisi yhteisöllinen kohtaaminen yli ikärajojen.

Ikäihmiset tarvitsevat oman puolestapuhujan, vanhusasiainvaltuutetun, joka lapsiasiavaltuutetun tapaan toimii äänitorvena ja edunvalvojana sekä vaikuttaa päättäjiin ja sitä kautta lainsäädäntöön. Todellakin tarvitsemme valtakunnallista vanhustyön koordinoijaa, jotta ikäihmisten arvokas elämä ja yhdenvertaisuus toteutuu.

Kansalaisaloite.fi -sivustolla on 1.4 alkaen kerätty kannatusilmoituksia viran perustamiseksi Suomeen. Käythän allekirjoittamassa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3086. Nyt on korkea aika ryhtyä sanoista tekoihin!

 

 

 

 

 

]]>
5 http://tiinatuomela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255581-vanhukset-heitteilla-tarttisko-tehra-jotain#comments Hoivapalvelut Kotipalvelut muistisairaat Vanhusasiainvaltuutettu vanhustenhoito Sun, 20 May 2018 17:11:11 +0000 Tiina Tuomela http://tiinatuomela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255581-vanhukset-heitteilla-tarttisko-tehra-jotain
Miksi vanhukset ovat itsekkäitä? Onko syynä: Antti Rinne (sdp.) ja populismi http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255341-vanhukset-ovat-itsekkaita-antti-rinne-sdp-ja-populismi <p><em>&quot;Vanhukset ovat ikänsä kaiken auttaneet toisia pyyteettömästi ja ilmaiseksi. He olisivat ansainneet saman omalle kohdalleen.&quot;</em> kirjoitti <strong>Katriina Kajannes</strong> <a href="http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255324-korvaako-joku-pienelakelaiselle-laakarin-virheen-seuraukset#comment-3858593">blogissaan eilen</a>. Myöhemmin hän tarkensi, että tarkoitti niitä vanhuksia jotka hän tuntee. Minä puolestäni totesin olevani pääosin samaa mieltä.</p><p>Totuus kuitenkin on, että vanhuksissa on paljon itsekkäitä ihmisiä, tyyliin: kaikki meille, ettei mene liikaa lapsille. Vaikkakin juuri nuo nykyvanhukset ovat niitä jotka ovat olleet päättämässä: kaikessa päätöksenteossa on <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246312-lasten-oikeuksien-viikko-alkaa-nyt">etusijalle asetettava lapsen etu</a>. Ovatko nykyvanhukset pyyteettömästi valmiita asettamaan lapsen edun etusijalle, vai pitäisikö mieluummin korottaa eläkkeitä,&nbsp; kuten <strong>Antti Rinne</strong> on populistisesti ääntenkalastelutarkoituksessa todennut.</p><p><strong>Sakari Muurinen</strong> kirjoitti kolumnissaan (kuva) lauantaina 12.5.2018 mielestäni täysin nappiin osuneita päätelmiä, kuten: <em>&quot;Kun populisti ryhtyy kiihotuspuuhiin eläkeläiset ovat paras kohde. Kun pitää&nbsp; leikata sakset osoittavat ensimmäisenä nuoriin...&quot;</em></p><p>Muurinen esitti myös hyvän kysymyksen: <em>&quot;Millainen meteli siitä syntyisi, jos seuraavissa säästötalkoissa kajottaisiin nuorten sijaan vanhojen ihmisten etuuksiin. ...&quot; </em>Erinomainen pointti, jota vanhusten tulisi joukolla pohtia, ja antaa tuohon myös yhteinen vastaus. Onko vanhuksista tekemään <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254874-teemmeko-liikaa-virhepaatelmia-believe">oikeudenmukaisia päätelmiä</a> siitä mihin säästöjä pitäisi kohdentaa - kenelle pitäisi suunnata lisää apua? Lapsille, lapsiperheille, opiskelijoille, vaiko &quot;kääkille&quot;?</p><p><strong>Mielestäni vanhus on fiksu</strong> jos kannattaa aikoinaan <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240720-aanioikeus-pitaisi-poistaa-vanhuksilta-ja-kuolemansairailta">esittämääni näkemystä</a>, jonka mukaan vaaleissa äänestäjän äänioikeuden tulee olla jossain suhteessa siihen, kuinka kauan hän mahdollisesti joutuu tulossa olevista päätöksistä kärsimään.</p><p>Lapsissa on tulevaisuus - onko, jos <strong>vanhukset saavat päättää</strong>, tai tottakai on, mutta millainen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Vanhukset ovat ikänsä kaiken auttaneet toisia pyyteettömästi ja ilmaiseksi. He olisivat ansainneet saman omalle kohdalleen." kirjoitti Katriina Kajannes blogissaan eilen. Myöhemmin hän tarkensi, että tarkoitti niitä vanhuksia jotka hän tuntee. Minä puolestäni totesin olevani pääosin samaa mieltä.

Totuus kuitenkin on, että vanhuksissa on paljon itsekkäitä ihmisiä, tyyliin: kaikki meille, ettei mene liikaa lapsille. Vaikkakin juuri nuo nykyvanhukset ovat niitä jotka ovat olleet päättämässä: kaikessa päätöksenteossa on etusijalle asetettava lapsen etu. Ovatko nykyvanhukset pyyteettömästi valmiita asettamaan lapsen edun etusijalle, vai pitäisikö mieluummin korottaa eläkkeitä,  kuten Antti Rinne on populistisesti ääntenkalastelutarkoituksessa todennut.

Sakari Muurinen kirjoitti kolumnissaan (kuva) lauantaina 12.5.2018 mielestäni täysin nappiin osuneita päätelmiä, kuten: "Kun populisti ryhtyy kiihotuspuuhiin eläkeläiset ovat paras kohde. Kun pitää  leikata sakset osoittavat ensimmäisenä nuoriin..."

Muurinen esitti myös hyvän kysymyksen: "Millainen meteli siitä syntyisi, jos seuraavissa säästötalkoissa kajottaisiin nuorten sijaan vanhojen ihmisten etuuksiin. ..." Erinomainen pointti, jota vanhusten tulisi joukolla pohtia, ja antaa tuohon myös yhteinen vastaus. Onko vanhuksista tekemään oikeudenmukaisia päätelmiä siitä mihin säästöjä pitäisi kohdentaa - kenelle pitäisi suunnata lisää apua? Lapsille, lapsiperheille, opiskelijoille, vaiko "kääkille"?

Mielestäni vanhus on fiksu jos kannattaa aikoinaan esittämääni näkemystä, jonka mukaan vaaleissa äänestäjän äänioikeuden tulee olla jossain suhteessa siihen, kuinka kauan hän mahdollisesti joutuu tulossa olevista päätöksistä kärsimään.

Lapsissa on tulevaisuus - onko, jos vanhukset saavat päättää, tai tottakai on, mutta millainen?

]]>
2 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255341-vanhukset-ovat-itsekkaita-antti-rinne-sdp-ja-populismi#comments Antti Rinne Lapset Populismi Vanhukset vanhustenhoito Wed, 16 May 2018 02:55:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255341-vanhukset-ovat-itsekkaita-antti-rinne-sdp-ja-populismi
Kirje Helsingin kotihoidosta http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255261-kirje-helsingin-kotihoidosta <p>Sain sähköpostiini Helsingin kotihoidon työntekijöiden avunhuudon. Heidän luvallaan julkaisen alla koko kirjeen, mutta olen poistanut kirjelmästä tiedon mistä päin Helsinkiä huoli tulee sillä se koskettaa koko kaupunkia.</p><p>Mitä ihmettä Helsingissä tapahtuu? Kirjoituspöydän takaa ja esittelykalvoilla kaikki näyttää olevan hyvin, mutta sitten totuus kentällä on tämä? Miten voi olla mahdollista, että Helsinki ei kykene parempaan vanhustenhoidossa? Kun samaan aikaa liehutaan pitkin maailmaa kehuskelemassa ja mainostamassa Helsinkiä, maalataan linnunpönttöjä, rakennetaan pyöriä ja huolletaan niitä veronmaksajien rahoilla? Pitäisikö kuitenkin palata kunnan ydintehtäviin eli palveluiden järjestämiseen etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja niille joista yhteiskunnan tulisi pitää huolta?</p><p>Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti 25.4 ryhmäaloitteen, jossa vaaditaan vanhustenhoidon selvitystä, mieluiten riippumatonta. Nyt toivon todella, että myös muut puolueet tulevat näihin talkoisiin mukaan, jotta kaupunkimme kunniajäsenille taataan inhimillinen ja turvallinen vanhuus sekä vanhustenhuollon työntekijöillemme sellaiset työolot, joissa on hyvä työskennellä.</p><p>Nyt tilanne on nolo, hävettävä ja vähintäänkin pöyristyttävä ja poliitikkojen on kannettava vastuu, jotta vanhustenhoito nostetaan sille kuuluvalle tasolle ja arvostukselle. Kuka on mukana? Kuka kantaa vastuun? &nbsp;Voiko olla mitään tämän kiireisempää hoidettavaa kaupungissamme?</p><p>&nbsp;</p><p><em>KOTIHOIDON HUOLI ASIAKKAIDEN LAADUKKAASTA JA TURVALLISESTA HOIDOSTA HELSINGIN KOTIHOIDOSSA</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Sosiaalihuolto- sekä vanhuspalvelulain tarkoitus on tukea ja mahdollistaa ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Lain puitteissa ikääntyneillä on siis oikeus saada laadukasta ja yksilöllisten tarpeiden mukaista hoitoa. </em></p><p><em>Nämä lain edellyttämät palvelut ja hoito, eivät mielestämme toteudu tällä hetkellä Helsingin kaupungin kotihoidossa. Tästä meillä hoitajilla on suuri huoli.</em></p><p><em>Kotihoidon työkuorman kasvu ja kiire ovat johtaneet siihen, että hoitovirheet ovat lähes päivittäisiä(unohtuneita kauppalistoja, teillä lojuvia asiakaslistoja, antamatta jääneitä lääkkeitä etc). Jopa asiakasturvallisuus on vaarantunut kiireessä ja mikä ikävintä, on saattanut johtaa kotihoidon asiakkaan kuolemantapaukseen.</em></p><p><em>Kotihoidon työlistat laaditaan minuuttiaikataululla, käyntejä suunnitellaan päällekkäin, eikä huomioida hoitajien siirtymisiä asiakkaalta toiselle tai muita ennalta odottamattomia, akuutteja tilanteita asiakkaan kotona(sairaalaan lähetys, asiakkaan yt-lasku tai muut sosiaaliset ongelmatilanteet). Vakituisia hoitajia työllistävät myös vastuuasiakkaiden hoitosuunnitelmien teko ja päivitys, asiakkaiden toimintakykymittareiden, muistitutkimusten yms. teko. Sairaanhoitajilla lisäksi lääkärin konsultaatiot ja kotikäynnit, Marevan määritykset, lääkehoitonäyttöjen vastaanotot, erilaisten lausuntojen kirjoitukset ja SAP yms. moniammatilliset yhteistyökokoukset ja kotikäynnit. Millä ajalla nämä kaikki työt asiakaskäyntien lisäksi tehdään?</em></p><p><em>Ylitöitä ja tuplavuoroja tehdään paljon, ruokataukoja ei ehditä pitää, hoitajat uupuvat työtaakan alle, jäävät sairaslomille ja yhä useampi irtisanoutuu kokonaan. Hoitajat haluavat tehdä laadukasta hoitotyötä, joka ei kuitenkaan nykytilanteessa ole mahdollista. Sijaisia ja keikkalaisia on paljon, mikä osaltaan heikentää asiakasturvallisuutta. Toisaalta ammattitaitoisia ja motivoituneita sijaisia on yhä vaikeampi saada. Äkillisiä sairaslomia tulee lähes päivittäin, sijaisia ei saada ja työt joudutaan jakamaan paikalla olevien hoitajien kesken. Työmäärä saattaa tuplaantua tai jopa triplaantua ja hoitajat juoksevat kieli vyön alla kelloa vilkuillen, jolloin asiakkaiden palvelu-ja hoitosuunnitelmat eivät toteudu. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että välitön työaika asiakkaan luona jää suunniteltua lyhyemmäksi kiireestä johtuen. Johdolle tämä kiire ei tunnu välittyvän tilastoista, jotka eivät näytä koko totuutta. Tilastot eivät kerro, miksi asiakkaiden käyntiajat jäävät suunniteltua lyhyemmiksi. Onko tämä vanhuspalvelulain edellyttämää laadukasta hoitoa?</em></p><p><em>Yhä huonokuntoisempia ja monisairaita vanhuksia sekä moniongelmaisia asiakkaita hoidetaan kotona liian pitkään, koska laitospaikkoja ei ole tarjota. Kotihoidon keinoin ei useinkaan pystytä vastaamaan asiakkaiden laaja-alaisiin tarpeisiin. </em></p><p><em>Kotihoitoa ei ole kehitetty eikä henkilöstöä mitoitettu vastaamaan yhä kasvavaan kotihoidon asiakaskuntaan. Kotihoitoa kehittävät tahot, jotka eivät tunne käytännön työtä ja kehitystyötä tehdään kustannussäästöt edellä, joka ei todellakaan ratkaise ongelmia. Hoitajien vaikutusmahdollisuudet oman työn suunnitteluun ja kehittämiseen ovat heikentyneet, samalla kun työnantajan kontrolli ja vaatimukset ovat kasvaneet. Asiakkaiden ja omaisten huoli ja tyytymättömyys ovat lisääntyneet ja he purkavat väsymystään, turhautumistaan ja hätäänsä hoitajille. Hoitajat tekevät haitta- ja vaarailmoituksia toinen toisensa perään, lähettävät sen mm. esimiehelle, esimiehen esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle, liiton edustajalle, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Me olemme jo tarpeeksi odottaneet! Pelkällä kiitoksella ei kohenneta asiakkaan saaman hoidon laatua tai kehitetä kotihoidon työtä. Tarvitaan järeitä, konkreettisia toimenpiteitä ja ehdottomasti henkilökuntaa lisää huolehtimaan nopeasti ikääntyvän väestön kasvaviin hoivatarpeisiin! Työnantajalla on viime kädessä velvollisuus ja vastuu taata, että kotihoidon asiakkaat saavat hyvää ja laadukasta kotihoitoa sekä tukea kotihoidon henkilökuntaa työssä jaksamisessa.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Helsingissä 23.4.2018</em></p><p><em>kotihoidon henkilökunta</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain sähköpostiini Helsingin kotihoidon työntekijöiden avunhuudon. Heidän luvallaan julkaisen alla koko kirjeen, mutta olen poistanut kirjelmästä tiedon mistä päin Helsinkiä huoli tulee sillä se koskettaa koko kaupunkia.

Mitä ihmettä Helsingissä tapahtuu? Kirjoituspöydän takaa ja esittelykalvoilla kaikki näyttää olevan hyvin, mutta sitten totuus kentällä on tämä? Miten voi olla mahdollista, että Helsinki ei kykene parempaan vanhustenhoidossa? Kun samaan aikaa liehutaan pitkin maailmaa kehuskelemassa ja mainostamassa Helsinkiä, maalataan linnunpönttöjä, rakennetaan pyöriä ja huolletaan niitä veronmaksajien rahoilla? Pitäisikö kuitenkin palata kunnan ydintehtäviin eli palveluiden järjestämiseen etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja niille joista yhteiskunnan tulisi pitää huolta?

Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti 25.4 ryhmäaloitteen, jossa vaaditaan vanhustenhoidon selvitystä, mieluiten riippumatonta. Nyt toivon todella, että myös muut puolueet tulevat näihin talkoisiin mukaan, jotta kaupunkimme kunniajäsenille taataan inhimillinen ja turvallinen vanhuus sekä vanhustenhuollon työntekijöillemme sellaiset työolot, joissa on hyvä työskennellä.

Nyt tilanne on nolo, hävettävä ja vähintäänkin pöyristyttävä ja poliitikkojen on kannettava vastuu, jotta vanhustenhoito nostetaan sille kuuluvalle tasolle ja arvostukselle. Kuka on mukana? Kuka kantaa vastuun?  Voiko olla mitään tämän kiireisempää hoidettavaa kaupungissamme?

 

KOTIHOIDON HUOLI ASIAKKAIDEN LAADUKKAASTA JA TURVALLISESTA HOIDOSTA HELSINGIN KOTIHOIDOSSA

 

Sosiaalihuolto- sekä vanhuspalvelulain tarkoitus on tukea ja mahdollistaa ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Lain puitteissa ikääntyneillä on siis oikeus saada laadukasta ja yksilöllisten tarpeiden mukaista hoitoa.

Nämä lain edellyttämät palvelut ja hoito, eivät mielestämme toteudu tällä hetkellä Helsingin kaupungin kotihoidossa. Tästä meillä hoitajilla on suuri huoli.

Kotihoidon työkuorman kasvu ja kiire ovat johtaneet siihen, että hoitovirheet ovat lähes päivittäisiä(unohtuneita kauppalistoja, teillä lojuvia asiakaslistoja, antamatta jääneitä lääkkeitä etc). Jopa asiakasturvallisuus on vaarantunut kiireessä ja mikä ikävintä, on saattanut johtaa kotihoidon asiakkaan kuolemantapaukseen.

Kotihoidon työlistat laaditaan minuuttiaikataululla, käyntejä suunnitellaan päällekkäin, eikä huomioida hoitajien siirtymisiä asiakkaalta toiselle tai muita ennalta odottamattomia, akuutteja tilanteita asiakkaan kotona(sairaalaan lähetys, asiakkaan yt-lasku tai muut sosiaaliset ongelmatilanteet). Vakituisia hoitajia työllistävät myös vastuuasiakkaiden hoitosuunnitelmien teko ja päivitys, asiakkaiden toimintakykymittareiden, muistitutkimusten yms. teko. Sairaanhoitajilla lisäksi lääkärin konsultaatiot ja kotikäynnit, Marevan määritykset, lääkehoitonäyttöjen vastaanotot, erilaisten lausuntojen kirjoitukset ja SAP yms. moniammatilliset yhteistyökokoukset ja kotikäynnit. Millä ajalla nämä kaikki työt asiakaskäyntien lisäksi tehdään?

Ylitöitä ja tuplavuoroja tehdään paljon, ruokataukoja ei ehditä pitää, hoitajat uupuvat työtaakan alle, jäävät sairaslomille ja yhä useampi irtisanoutuu kokonaan. Hoitajat haluavat tehdä laadukasta hoitotyötä, joka ei kuitenkaan nykytilanteessa ole mahdollista. Sijaisia ja keikkalaisia on paljon, mikä osaltaan heikentää asiakasturvallisuutta. Toisaalta ammattitaitoisia ja motivoituneita sijaisia on yhä vaikeampi saada. Äkillisiä sairaslomia tulee lähes päivittäin, sijaisia ei saada ja työt joudutaan jakamaan paikalla olevien hoitajien kesken. Työmäärä saattaa tuplaantua tai jopa triplaantua ja hoitajat juoksevat kieli vyön alla kelloa vilkuillen, jolloin asiakkaiden palvelu-ja hoitosuunnitelmat eivät toteudu. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että välitön työaika asiakkaan luona jää suunniteltua lyhyemmäksi kiireestä johtuen. Johdolle tämä kiire ei tunnu välittyvän tilastoista, jotka eivät näytä koko totuutta. Tilastot eivät kerro, miksi asiakkaiden käyntiajat jäävät suunniteltua lyhyemmiksi. Onko tämä vanhuspalvelulain edellyttämää laadukasta hoitoa?

Yhä huonokuntoisempia ja monisairaita vanhuksia sekä moniongelmaisia asiakkaita hoidetaan kotona liian pitkään, koska laitospaikkoja ei ole tarjota. Kotihoidon keinoin ei useinkaan pystytä vastaamaan asiakkaiden laaja-alaisiin tarpeisiin.

Kotihoitoa ei ole kehitetty eikä henkilöstöä mitoitettu vastaamaan yhä kasvavaan kotihoidon asiakaskuntaan. Kotihoitoa kehittävät tahot, jotka eivät tunne käytännön työtä ja kehitystyötä tehdään kustannussäästöt edellä, joka ei todellakaan ratkaise ongelmia. Hoitajien vaikutusmahdollisuudet oman työn suunnitteluun ja kehittämiseen ovat heikentyneet, samalla kun työnantajan kontrolli ja vaatimukset ovat kasvaneet. Asiakkaiden ja omaisten huoli ja tyytymättömyys ovat lisääntyneet ja he purkavat väsymystään, turhautumistaan ja hätäänsä hoitajille. Hoitajat tekevät haitta- ja vaarailmoituksia toinen toisensa perään, lähettävät sen mm. esimiehelle, esimiehen esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle, liiton edustajalle, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Me olemme jo tarpeeksi odottaneet! Pelkällä kiitoksella ei kohenneta asiakkaan saaman hoidon laatua tai kehitetä kotihoidon työtä. Tarvitaan järeitä, konkreettisia toimenpiteitä ja ehdottomasti henkilökuntaa lisää huolehtimaan nopeasti ikääntyvän väestön kasvaviin hoivatarpeisiin! Työnantajalla on viime kädessä velvollisuus ja vastuu taata, että kotihoidon asiakkaat saavat hyvää ja laadukasta kotihoitoa sekä tukea kotihoidon henkilökuntaa työssä jaksamisessa.

 

Helsingissä 23.4.2018

kotihoidon henkilökunta

]]>
4 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255261-kirje-helsingin-kotihoidosta#comments Helsinki Kotihoito vanhustenhoito Mon, 14 May 2018 03:39:32 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255261-kirje-helsingin-kotihoidosta
Perhehoidosta vaihtoehto vanhuspalveluihin http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254722-perhehoidosta-vaihtoehto-vanhuspalveluihin <p>Vanhusten kotihoidon tilannetta ruodittiin kovin sanoin A-talkissa torstaina 26.4. Kritiikki kohdistui Espoon kaupungin tarjoamiin palveluihin, mutta ikäihmisten kotihoidon kriittinen tilanne on laajemminkin tiedossa. Ministeri Saarikko moitti ohjelmassa kuntia siitä, että ne eivät ole siirtäneet laitoshoidon purkamisesta vapautuvia resursseja suoraan kotihoitoon. Nämä kuntien säästötoimenpiteet näkyvät kotihoidon laadussa: hoitajat vaihtuvat tiheään, kiire on kova, eikä tieto kulje. Tämä aiheuttaa ikäihmisissä paljon turvattomuutta. Lisäksi omaiset joutuvat turhan lujille taistelussaan inhimillisten palvelujen puolesta.</p><p>Suuri huolenaihe on se, että pienet ikäluokat eivät jatkossa kykene kustantamaan yhä kasvavan vanhusväestön palveluja. Vastauksena tähän hallitus lähti nelisen vuotta sitten osana rakennepoliittista ohjelmaansa purkamaan laitoshoitoa ja siirtämään palveluja yhä enemmän ikäihmisten omiin koteihin. Nyt tämän rakennemuutoksen hedelmät alkavat näkyä. Eivätkä ne ole kovin hyviä.</p><p>Ikäihmisten hoidossa on vakavia puutteita ja turvattomuus ja yksinäisyys on lisääntynyt. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne, joilla ei ole omaisia. Paitsi, että nykyiset palvelut on saatava toimiviksi ja ihnhimillisiksi, on lisäksi löydyttävä aivan uudenlaisia ratkaisumalleja. Ikäihmisten asumispalveluihin tarvitaan monimuotoisuutta. Vanhusten perhehoidossa asuu tällä hetkellä vain 200 ikäihmistä koko Suomessa. Tähän käyttämättömään potentiaaliin kuntien olisi nyt syytä tarttua.</p><p>Perhehoidossa vanhus muuttaa perhehoitajan kotiin, josta tulee myös hänen kotinsa. Yhden perhehoitajan vastuulla voi olla maksimissaan neljä ikäihmistä ja hän saa työstään kohtuullisen korvauksen. Perhehoito on kunnille edullinen vaihtoehto.</p><p>Ikäihmisille perhehoito tuo ympärivuorokautista huolenpitoa, turvaa, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Perhehoitaja voi tehdä työtään ilman jatkuvaa kiirettä omia vahvuuksiaan hyödyntäen ja persoonallisella otteella. Samoin kuin lasten perhehoidossa, myös ikäihmisten perhehoidossa sijoitettavan ikäihmisen kiinnostuksen kohteet ja elämän arvot otetaan huomioon &quot;sijoituksessa&quot;. Perhehoidosta hyötyvät kaikki.</p><p>Lastensuojelutyöstä tuttu SOS -Lapsikylätoiminnan malli, jossa useita perhehoitajia asuu samalla alueella, on erittäin kannatettava ajatus myös ikäihmisten kohdalla. Näin ikäihmisten oma sosiaalinen verkosto voi olla laajempi ja perhehoitajat voivat kokea ammatillista yhteyttä ja saada vertaistukea. Toivon, että kunnissa ja kaupungeissa tartuttaisiin perhehoidon tarjoamiin mahdollisuuksiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanhusten kotihoidon tilannetta ruodittiin kovin sanoin A-talkissa torstaina 26.4. Kritiikki kohdistui Espoon kaupungin tarjoamiin palveluihin, mutta ikäihmisten kotihoidon kriittinen tilanne on laajemminkin tiedossa. Ministeri Saarikko moitti ohjelmassa kuntia siitä, että ne eivät ole siirtäneet laitoshoidon purkamisesta vapautuvia resursseja suoraan kotihoitoon. Nämä kuntien säästötoimenpiteet näkyvät kotihoidon laadussa: hoitajat vaihtuvat tiheään, kiire on kova, eikä tieto kulje. Tämä aiheuttaa ikäihmisissä paljon turvattomuutta. Lisäksi omaiset joutuvat turhan lujille taistelussaan inhimillisten palvelujen puolesta.

Suuri huolenaihe on se, että pienet ikäluokat eivät jatkossa kykene kustantamaan yhä kasvavan vanhusväestön palveluja. Vastauksena tähän hallitus lähti nelisen vuotta sitten osana rakennepoliittista ohjelmaansa purkamaan laitoshoitoa ja siirtämään palveluja yhä enemmän ikäihmisten omiin koteihin. Nyt tämän rakennemuutoksen hedelmät alkavat näkyä. Eivätkä ne ole kovin hyviä.

Ikäihmisten hoidossa on vakavia puutteita ja turvattomuus ja yksinäisyys on lisääntynyt. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne, joilla ei ole omaisia. Paitsi, että nykyiset palvelut on saatava toimiviksi ja ihnhimillisiksi, on lisäksi löydyttävä aivan uudenlaisia ratkaisumalleja. Ikäihmisten asumispalveluihin tarvitaan monimuotoisuutta. Vanhusten perhehoidossa asuu tällä hetkellä vain 200 ikäihmistä koko Suomessa. Tähän käyttämättömään potentiaaliin kuntien olisi nyt syytä tarttua.

Perhehoidossa vanhus muuttaa perhehoitajan kotiin, josta tulee myös hänen kotinsa. Yhden perhehoitajan vastuulla voi olla maksimissaan neljä ikäihmistä ja hän saa työstään kohtuullisen korvauksen. Perhehoito on kunnille edullinen vaihtoehto.

Ikäihmisille perhehoito tuo ympärivuorokautista huolenpitoa, turvaa, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Perhehoitaja voi tehdä työtään ilman jatkuvaa kiirettä omia vahvuuksiaan hyödyntäen ja persoonallisella otteella. Samoin kuin lasten perhehoidossa, myös ikäihmisten perhehoidossa sijoitettavan ikäihmisen kiinnostuksen kohteet ja elämän arvot otetaan huomioon "sijoituksessa". Perhehoidosta hyötyvät kaikki.

Lastensuojelutyöstä tuttu SOS -Lapsikylätoiminnan malli, jossa useita perhehoitajia asuu samalla alueella, on erittäin kannatettava ajatus myös ikäihmisten kohdalla. Näin ikäihmisten oma sosiaalinen verkosto voi olla laajempi ja perhehoitajat voivat kokea ammatillista yhteyttä ja saada vertaistukea. Toivon, että kunnissa ja kaupungeissa tartuttaisiin perhehoidon tarjoamiin mahdollisuuksiin.

]]>
2 http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254722-perhehoidosta-vaihtoehto-vanhuspalveluihin#comments Asumispalvelut Ikäihmiset Kotihoito Perhehoito vanhustenhoito Tue, 01 May 2018 21:32:15 +0000 Piia Nurmela http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254722-perhehoidosta-vaihtoehto-vanhuspalveluihin
Rahasta ei ole kysymys! http://minavaan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254485-rahasta-ei-ole-kysymys <p>Helsinki on saanut viime aikoina julkisuutta vanhustenhoidosta, tai oikeastaan sen puutteesta. Annetaan ymmärtää, että rahaa ei parempaan ei vain ole, tahtoa toki vaikki mihin hyvään ja kauniiseen.</p><p>Rahasta ei Helsingin vanhustenhoito ongelmat johdu. Viime vuoden ylijäämä luokkaa 400 miljoonaa, kassavarat, jotka ylen mukaan ovat pääosin talletuksina 1,12 miljardia.</p><p>Näin maalta katsottuna kysymys on nimenomaan ja pelkästään asenteesta, siitä mihin rahaa käyttää. Hyvä vanhustenhoito ei ulospäin näy. Joku Guggenheim tms, sellainen näyttää varmasti turistille hienommalta.</p><p>Mieleen tulee, että varmasti monilla&nbsp; muillakin paikoilla tilanne on lähes sama.&nbsp; Mikä on tilanne valtion rahojen käytössä? Vanhusten ja sairaiden hoitoon ei ole rahaa.&nbsp; Muualta tulleiden asioiden hoitoon taas piikki on auki. Kannattaisiko kenties jotain miettiä?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsinki on saanut viime aikoina julkisuutta vanhustenhoidosta, tai oikeastaan sen puutteesta. Annetaan ymmärtää, että rahaa ei parempaan ei vain ole, tahtoa toki vaikki mihin hyvään ja kauniiseen.

Rahasta ei Helsingin vanhustenhoito ongelmat johdu. Viime vuoden ylijäämä luokkaa 400 miljoonaa, kassavarat, jotka ylen mukaan ovat pääosin talletuksina 1,12 miljardia.

Näin maalta katsottuna kysymys on nimenomaan ja pelkästään asenteesta, siitä mihin rahaa käyttää. Hyvä vanhustenhoito ei ulospäin näy. Joku Guggenheim tms, sellainen näyttää varmasti turistille hienommalta.

Mieleen tulee, että varmasti monilla  muillakin paikoilla tilanne on lähes sama.  Mikä on tilanne valtion rahojen käytössä? Vanhusten ja sairaiden hoitoon ei ole rahaa.  Muualta tulleiden asioiden hoitoon taas piikki on auki. Kannattaisiko kenties jotain miettiä?

 

 

 

]]>
0 http://minavaan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254485-rahasta-ei-ole-kysymys#comments Asenne Helsinki Raha vanhustenhoito Fri, 27 Apr 2018 08:28:36 +0000 jouko viitala http://minavaan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254485-rahasta-ei-ole-kysymys
Oi niitä aikoja http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254085-oi-niita-aikoja <p>Muistan erinomaisesti ensimmäisen työharjoitteluni kotihoidossa 90-luvun alkupuolella. Tuolloin kotihoidon palveluihin kuului kaikki. Imurointi, tiskaus, suihkutus, kaupassakäynti, ruoan lämmittäminen, lääkkeiden oton valvonta tarvittaessa ja mikä ihmeellisintä, myös kahvittelu ja seurustelu niiden asiakkaiden luona jotka sitä toivoivat. Kaikki kotona asuvat vanhukset olivat liikuntakykyisiä ja muistinsa kanssa sellaisia, että kotona asuminen oli turvallista. Siihen aikaan kotihoito ja kotisairaanhoito työskentelivät samoissa tiloissa ja tiedonkulku oli saumatonta. Ilman suurempia byrokratioita kotisairaanhoito kävi tarkistamassa asiakkaan tilan mikäli kotihoitaja näki sen tarpeelliseksi. Kotisairaanhoito jakoi lääkkeet, hoiti haavat ja muut kotona hoidettavat terveyspulmat. Tämä kaikki siis kahdella asiakasmaksulla, yksi kotihoidosta ja toinen kotisairaanhoidosta. Tuohon aikaan vanhusten rahat riittivät siis tarvittaviin palveluihin. Meillä oli myös muita vaihtoehtoja asumiseen kuin epäinhimillinen ja tehoton koti-ambulanssi-päivystys-koti-ralli. Meillä oli kotihoito, vanhustentalot, vanhainkodit ja viimeisenä mahdollisuutena terveyskeskuksen vuodeosasto, joita voitiin käyttää portaittain ihmisen kunnon mukaan. Mitä meillä nyt on?</p><p>Olemme tulleet noista ajoista noin 20 vuotta eteenpäin ja Suomen bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut. Miten voi olla niin, että tänä päivänä vanhukset kuolee kotiinsa ilman että siellä käydään viikkokausiin, jäävät ilman ruokaa ja hoitoa useiksi päiviksi, rahat eivät riitä palveluihin ja lääkkeisiin ja ympärivuorokautiseen hoivaan ei pääse? Meillähän pitäisi olla rahaa ja mahdollisuus hoitaa vanhuksemme hyvin?</p><p>Katsotaanpa vaikka Helsingin palveluja nettisivuilta. Etusivulla ehdotetaan &rdquo;tule tekemään linnunpönttö Kinaporiin&rdquo;, &rdquo;senioreille hyvinvointitreenit Pohjois-Haagassa&rdquo;. Kiva asia askarrella linnunpönttökin, mutta kaupungissamme on lukuisa määrä niitä heikoimmassa asemassa olevia vanhuksia, jotka tarvitsevat palveluja selvitäkseen hengissä. On kotihoito ja kotihoidon kotipalvelu, kauppapalvelu, ateriapalvelu, siivouspalvelu, lääkejakopalvelu, turvapuhelin ja niin edelleen. Käytännössä nämä kaikki on siis eriytetty eri tuotantoon ja näin ollen maksutkin määräytyvät eri paikkoihin.</p><p><a href="https://www.hel.fi/seniorit/fi">https://www.hel.fi/seniorit/fi</a></p><p><a href="https://www.hel.fi/static/sote/julkaisut/Pohjoinen.pdf" title="https://www.hel.fi/static/sote/julkaisut/Pohjoinen.pdf">https://www.hel.fi/static/sote/julkaisut/Pohjoinen.pdf</a></p><p>Onko nyt käynyt siten, että markkinaehtoistuneessa yhteiskunnassamme on tullut tärkeämmäksi jakaa veroeuroja ja asiakasmaksuja mahdollisimman monelle taholle ja tosiasiallinen tavoite, inhimillinen ja turvallinen loppuelämä on vanhustenhoidossa unohtunut? Jos vanhuksen asiat aiemmin hoitui kahdella työntekijällä ja asiakasmaksulla, on nyt raha jaettu haulien tavoin sinne tänne. Eikä vanhuksen asiat ole enää kenenkään hallussa saati että voitaisiin puhua kokonaisvaltaisesta hoitotyöstä, jossa voitaisiin ottaa yksilön tarpeet ja niiden muutokset huomioon joustavasti ja oikea-aikaisesti.</p><p>Tätäkö me todella haluamme? Usein yhteiskunnassa puhutaan kehityksestä ja eteenpäin katsomisesta, mutta tässä asiassa haluaisin katsoa taaksepäin. Me olemme velkaa tässä maassa vain yhdelle ihmisryhmälle ja he ovat meidän vanhuksemme. Heidän tulee olla kunniakansalaisiamme myös päätöksenteossa, ei vain juhlapuheissa ja paperilla. Tämä suunta on ollut poliittinen päätös. Tämän suunnan kääntäminen on poliittinen päätös, johon uskaltanen luvata Perussuomalaisten olevan valmiita.</p><p>Oi niitä aikoja. Kun vanhuus oli vielä arvokas.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muistan erinomaisesti ensimmäisen työharjoitteluni kotihoidossa 90-luvun alkupuolella. Tuolloin kotihoidon palveluihin kuului kaikki. Imurointi, tiskaus, suihkutus, kaupassakäynti, ruoan lämmittäminen, lääkkeiden oton valvonta tarvittaessa ja mikä ihmeellisintä, myös kahvittelu ja seurustelu niiden asiakkaiden luona jotka sitä toivoivat. Kaikki kotona asuvat vanhukset olivat liikuntakykyisiä ja muistinsa kanssa sellaisia, että kotona asuminen oli turvallista. Siihen aikaan kotihoito ja kotisairaanhoito työskentelivät samoissa tiloissa ja tiedonkulku oli saumatonta. Ilman suurempia byrokratioita kotisairaanhoito kävi tarkistamassa asiakkaan tilan mikäli kotihoitaja näki sen tarpeelliseksi. Kotisairaanhoito jakoi lääkkeet, hoiti haavat ja muut kotona hoidettavat terveyspulmat. Tämä kaikki siis kahdella asiakasmaksulla, yksi kotihoidosta ja toinen kotisairaanhoidosta. Tuohon aikaan vanhusten rahat riittivät siis tarvittaviin palveluihin. Meillä oli myös muita vaihtoehtoja asumiseen kuin epäinhimillinen ja tehoton koti-ambulanssi-päivystys-koti-ralli. Meillä oli kotihoito, vanhustentalot, vanhainkodit ja viimeisenä mahdollisuutena terveyskeskuksen vuodeosasto, joita voitiin käyttää portaittain ihmisen kunnon mukaan. Mitä meillä nyt on?

Olemme tulleet noista ajoista noin 20 vuotta eteenpäin ja Suomen bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut. Miten voi olla niin, että tänä päivänä vanhukset kuolee kotiinsa ilman että siellä käydään viikkokausiin, jäävät ilman ruokaa ja hoitoa useiksi päiviksi, rahat eivät riitä palveluihin ja lääkkeisiin ja ympärivuorokautiseen hoivaan ei pääse? Meillähän pitäisi olla rahaa ja mahdollisuus hoitaa vanhuksemme hyvin?

Katsotaanpa vaikka Helsingin palveluja nettisivuilta. Etusivulla ehdotetaan ”tule tekemään linnunpönttö Kinaporiin”, ”senioreille hyvinvointitreenit Pohjois-Haagassa”. Kiva asia askarrella linnunpönttökin, mutta kaupungissamme on lukuisa määrä niitä heikoimmassa asemassa olevia vanhuksia, jotka tarvitsevat palveluja selvitäkseen hengissä. On kotihoito ja kotihoidon kotipalvelu, kauppapalvelu, ateriapalvelu, siivouspalvelu, lääkejakopalvelu, turvapuhelin ja niin edelleen. Käytännössä nämä kaikki on siis eriytetty eri tuotantoon ja näin ollen maksutkin määräytyvät eri paikkoihin.

https://www.hel.fi/seniorit/fi

https://www.hel.fi/static/sote/julkaisut/Pohjoinen.pdf

Onko nyt käynyt siten, että markkinaehtoistuneessa yhteiskunnassamme on tullut tärkeämmäksi jakaa veroeuroja ja asiakasmaksuja mahdollisimman monelle taholle ja tosiasiallinen tavoite, inhimillinen ja turvallinen loppuelämä on vanhustenhoidossa unohtunut? Jos vanhuksen asiat aiemmin hoitui kahdella työntekijällä ja asiakasmaksulla, on nyt raha jaettu haulien tavoin sinne tänne. Eikä vanhuksen asiat ole enää kenenkään hallussa saati että voitaisiin puhua kokonaisvaltaisesta hoitotyöstä, jossa voitaisiin ottaa yksilön tarpeet ja niiden muutokset huomioon joustavasti ja oikea-aikaisesti.

Tätäkö me todella haluamme? Usein yhteiskunnassa puhutaan kehityksestä ja eteenpäin katsomisesta, mutta tässä asiassa haluaisin katsoa taaksepäin. Me olemme velkaa tässä maassa vain yhdelle ihmisryhmälle ja he ovat meidän vanhuksemme. Heidän tulee olla kunniakansalaisiamme myös päätöksenteossa, ei vain juhlapuheissa ja paperilla. Tämä suunta on ollut poliittinen päätös. Tämän suunnan kääntäminen on poliittinen päätös, johon uskaltanen luvata Perussuomalaisten olevan valmiita.

Oi niitä aikoja. Kun vanhuus oli vielä arvokas.

]]>
15 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254085-oi-niita-aikoja#comments Helsinki Poliittinen vastuu vanhustenhoito Fri, 20 Apr 2018 03:37:34 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254085-oi-niita-aikoja
Analyysi keskustan tilanteesta - kuka pelastaisi keskustan? http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253223-analyysi-keskustan-tilanteesta-kuka-pelastaisi-keskustan <p>Keskustan kannatus on pudonnut. Tässä muutamia ajatuksia asiaan liittyen: Juha Sipilän hallituksen päätökset ovat kipeästi kohdistuneet pienituloisen kansanosan taloudellisiin ja sosiaalisiin elämänoloihin. Muun muassa kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset (0,85 % vuoden 2017 alussa), palvelumaksujen korotukset, sairasvakuutuskorvauksien leikkaukset, energiaverojen nosto, lääkekorvausten 50 euron alkuomavastuu sekä Kelan matkakustannusten omavastuuosuuden nosto ovat kiristäneet eläkeläisten ja pienituloisten taloudellista asemaa.</p><p>Osalla suomalaisista on niin pienet tulot, että he tarvitsevat yhteiskunnan tukia selviytyäkseen. Suuri osa toimeentulo- ja asumistukea saavista on työttömiä, mutta joukossa on myös paljon pienituloisia yksineläviä, perheitä sekä yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Tukien varassa elävien toimeentulo on viime vuosina entisestään heikentynyt. Köyhyys lisääntyy kun kiinteistöverot ja muut asumisen ja elämisen kulut nousevat. Erityisesti Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ongelmana ovat kohtuuttomaksi kasvaneet asumiskustannukset.</p><p>Keskustan ministerit selittävät, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Selitys on taidokas, mutta yksipuolinen. Köyhän ei kannata äänestää leikkaajapuoluetta. Leikkaaminen jatkuu, jos köyhä erehtyy äänellään tukemaan leikkaajapuoluetta. Keskusta menettää pienituloisen kansanosan ääniä. &nbsp;Ministerit voisivat pikapuoliin vastata milloin luovutaan esimerkiksi perusturvan indeksitarkistusten jäädytyksestä, ja annetaan myös kansaneläkkeeseen vastaavan suuruinen korotus kuin takuueläkkeeseen?</p><p>Valtiontalous vahvistuu kun kansantalouden moottorien, teollisuustuotannon ja viennin, osuus kansantuotteesta saadaan nousuun. Syksyllä 2015 hallitus oppi kätilöiltä, että sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkaaminen ei paranna kilpailukykyä. Kuka opettaisi keskustan ministerit ymmärtämään köyhien ja työttömien asiaa? Sipilän hallitus piiskaa työttömiä 4,65 prosentin leikkauksella, mutta keskusta kaavailee jätevesiasiassa &rdquo;kunnostautuneelle&rdquo; puolueensa ex-ministeri Paula Lehtomäelle huippuvirkaa Pohjoismaiden ministerineuvostoon (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10106158">https://yle.fi/uutiset/3-10106158</a>). Ei tämä hyvältä näytä.</p><p>Sote- ja maakuntauudistus myös syö keskustan kannatusta. Maakunnan suurin kaupunki saa hallintoon eniten edustajia, muutamassa maakunnassa enemmistön, pienemmät kunnat eivät saa yhtään edustajaa. Keskusvaltaisuuden periaate tässä hyvin toteutuu. On aihetta epäillä, että säästötoimet ja palvelujen alasajot kohdistetaan maakunnan pikkukuntien alueelle, vanhustenhoitoon ja henkilöstökuluihin. Tekeviä käsiä on hoito- ja hoivatyössä liian vähän. En ole havainnut, että keskustan ministerit olisivat sinne luvanneet lisää resursseja, mutta lomarahaa kyllä leikattiin.</p><p>Vanhushoivaa käsittelevästä kirjasta osui silmään seuraava kohta: &rdquo;Monet niistä ratkaisuista, jotka vanhushoivan politiikassa ovat nykyään arkipäivää, olisivat muissa yhteyksissä välittömästi tuomittavia. Päivähoitopalveluja suunniteltaessa tiettävästi kukaan ei ole ehdottanut, ettei lasta tarvitse päästää vessaan, kun tarpeet voi tehdä vaippaankin. Miltä muulta ryhmältä kuin vanhuksilta voitaisiin evätä mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun? Vangeillakin on oikeus - ja mahdollisuus - päivittäiseen ulkoiluun. Jos näistä oikeuksista voidaan huolehtia muiden ihmisryhmien kohdalla, miksi ei myös vanhusten?&rdquo;</p><p>Keskustalaisessa hoivapolitiikassa on vallalla uusiokieli, jossa hoitotyön arkipäivät ja palvelujen leikkaukset häivytetään politiikkakielen rivien väliin. Maakuntahallinnon perustamisesta puhutaan jatkuvasti, hoivaan ja ihmisen luonnolliseen vanhenemiseen kuuluva asiat jäävät taka-alalle. Ydinkysymys kuuluu, miksi keskusta teki sote-palvelujen uudistuksesta hallinnon uudistuksen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustan kannatus on pudonnut. Tässä muutamia ajatuksia asiaan liittyen: Juha Sipilän hallituksen päätökset ovat kipeästi kohdistuneet pienituloisen kansanosan taloudellisiin ja sosiaalisiin elämänoloihin. Muun muassa kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset (0,85 % vuoden 2017 alussa), palvelumaksujen korotukset, sairasvakuutuskorvauksien leikkaukset, energiaverojen nosto, lääkekorvausten 50 euron alkuomavastuu sekä Kelan matkakustannusten omavastuuosuuden nosto ovat kiristäneet eläkeläisten ja pienituloisten taloudellista asemaa.

Osalla suomalaisista on niin pienet tulot, että he tarvitsevat yhteiskunnan tukia selviytyäkseen. Suuri osa toimeentulo- ja asumistukea saavista on työttömiä, mutta joukossa on myös paljon pienituloisia yksineläviä, perheitä sekä yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Tukien varassa elävien toimeentulo on viime vuosina entisestään heikentynyt. Köyhyys lisääntyy kun kiinteistöverot ja muut asumisen ja elämisen kulut nousevat. Erityisesti Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ongelmana ovat kohtuuttomaksi kasvaneet asumiskustannukset.

Keskustan ministerit selittävät, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Selitys on taidokas, mutta yksipuolinen. Köyhän ei kannata äänestää leikkaajapuoluetta. Leikkaaminen jatkuu, jos köyhä erehtyy äänellään tukemaan leikkaajapuoluetta. Keskusta menettää pienituloisen kansanosan ääniä.  Ministerit voisivat pikapuoliin vastata milloin luovutaan esimerkiksi perusturvan indeksitarkistusten jäädytyksestä, ja annetaan myös kansaneläkkeeseen vastaavan suuruinen korotus kuin takuueläkkeeseen?

Valtiontalous vahvistuu kun kansantalouden moottorien, teollisuustuotannon ja viennin, osuus kansantuotteesta saadaan nousuun. Syksyllä 2015 hallitus oppi kätilöiltä, että sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkaaminen ei paranna kilpailukykyä. Kuka opettaisi keskustan ministerit ymmärtämään köyhien ja työttömien asiaa? Sipilän hallitus piiskaa työttömiä 4,65 prosentin leikkauksella, mutta keskusta kaavailee jätevesiasiassa ”kunnostautuneelle” puolueensa ex-ministeri Paula Lehtomäelle huippuvirkaa Pohjoismaiden ministerineuvostoon (https://yle.fi/uutiset/3-10106158). Ei tämä hyvältä näytä.

Sote- ja maakuntauudistus myös syö keskustan kannatusta. Maakunnan suurin kaupunki saa hallintoon eniten edustajia, muutamassa maakunnassa enemmistön, pienemmät kunnat eivät saa yhtään edustajaa. Keskusvaltaisuuden periaate tässä hyvin toteutuu. On aihetta epäillä, että säästötoimet ja palvelujen alasajot kohdistetaan maakunnan pikkukuntien alueelle, vanhustenhoitoon ja henkilöstökuluihin. Tekeviä käsiä on hoito- ja hoivatyössä liian vähän. En ole havainnut, että keskustan ministerit olisivat sinne luvanneet lisää resursseja, mutta lomarahaa kyllä leikattiin.

Vanhushoivaa käsittelevästä kirjasta osui silmään seuraava kohta: ”Monet niistä ratkaisuista, jotka vanhushoivan politiikassa ovat nykyään arkipäivää, olisivat muissa yhteyksissä välittömästi tuomittavia. Päivähoitopalveluja suunniteltaessa tiettävästi kukaan ei ole ehdottanut, ettei lasta tarvitse päästää vessaan, kun tarpeet voi tehdä vaippaankin. Miltä muulta ryhmältä kuin vanhuksilta voitaisiin evätä mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun? Vangeillakin on oikeus - ja mahdollisuus - päivittäiseen ulkoiluun. Jos näistä oikeuksista voidaan huolehtia muiden ihmisryhmien kohdalla, miksi ei myös vanhusten?”

Keskustalaisessa hoivapolitiikassa on vallalla uusiokieli, jossa hoitotyön arkipäivät ja palvelujen leikkaukset häivytetään politiikkakielen rivien väliin. Maakuntahallinnon perustamisesta puhutaan jatkuvasti, hoivaan ja ihmisen luonnolliseen vanhenemiseen kuuluva asiat jäävät taka-alalle. Ydinkysymys kuuluu, miksi keskusta teki sote-palvelujen uudistuksesta hallinnon uudistuksen?

]]>
11 http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253223-analyysi-keskustan-tilanteesta-kuka-pelastaisi-keskustan#comments Juha Sipilä Keskusta Paula Lehtomäki Sote- ja maakuntauudistus vanhustenhoito Mon, 02 Apr 2018 11:03:15 +0000 Harri Mäki-Petäjä http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253223-analyysi-keskustan-tilanteesta-kuka-pelastaisi-keskustan